Maybaygiare.org

Blog Network

Retorinen Konteksti *

retorinen konteksti on

  • tutkimus siitä, miten tilaisuus, asetelma, jossa kommunikaatio tapahtuu, muovaa tulkintaa, päättelyä ja sommittelua.
  • teoria, käsitteellinen malli, viitekehys, joka pyrkii tunnistamaan ja selittämään, miten muuttujat (esim.yleisö, tilaisuus, Eksigency & Kairos, tarkoitus, teksti, kirjailija) tietyssä asetelmassa ja ajassa vuorovaikuttavat keskenään muokatakseen jos, milloin, miten ja mitä ihmiset viestivät, tulkitsevat ja järkeilevät.

avainsanat: tietoteoria; retoriikka;

vaihtoehtoinen Otsikko(t): retorinen tilanne; retorinen tilaisuus.

retorinen konteksti on äärimmäisen tärkeä, transformatiivinen käsite jokaiselle, joka toivoo voivansa kommunikoida hyvin tai ymmärtää, miksi muut ihmiset tekevät mitä tekevät tai ajattelevat mitä ajattelevat.

Ensinnäkin on tärkeää tietää, että retorista Kontekstia kutsutaan eri asioiksi eri ihmisten toimesta. Yhteiset synonyymit Retoriselle Kontekstille ovat retorinen tilaisuus; retorinen tilanne; Kommunikaatiotilanne, Kirjoituskonteksti, Tilannehuone, Spin-huone, ei Spin-huone.

yksinkertaisimmillaan retorinen konteksti on kirjoittamisen konteksti: tilannekohtaiset rajoitteet vaikuttavat siihen, miten ihmiset kommunikoivat. Merkittäviä esimerkkejä tilannemuuttujista ovat

  1. yleisö
  2. Medium, Media
  3. Occasion, Exigency & Kairos
  4. tarkoitus (retoriikka)
  5. aihe, aihe
  6. Symbolianalyytikko* (esim.

Aikalaiskirjoitustutkimuksissa retorinen tilanne käsitteellistetään

  • monimutkaiseksi, dynaamiseksi, subjektiiviseksi, psykososiaaliseksi, toisistaan riippuvaiseksi muuttujien ekologiaksi, joka vaikuttaa siihen, jos, milloin, miten ja mitä ihmiset viestivät, tulkitsevat ja järkeilevät.

alla on lyhyt yhteenveto joistakin tavoista, joilla retorinen konteksti on muuttunut ajan myötä, alkaen Aristoteleen kehotuksesta, jonka mukaan retorikkojen tulisi muokata diskurssiaan vastauksena yleisönsä, tarkoituksensa ja aiheensa harkittuun analyysiin, ja sitten sitä vielä lisää kirjoitustutkimusten yhteiskunnallinen käänne–tietoisuus siitä, että kirjailijoiden ja lukijoiden identiteettejä ja tulkintoja muokkaavat asetukset ja sosiokulttuuriset tekijät, kuten sukupuoli, rotu ja luokka.

aristoteelinen retorisen tilanteen malli

koska Aristoteleen retorikot ovat kehottaneet kirjailijoita ja puhujia pohtimaan yleisöään ja tarkoitustaan ennen kirjoittamista ja sen aikana, jotta saataisiin selville ”käytettävissä olevat suostuttelukeinot.”

tämän klassisen näkemyksen mukaan yleisön ja tarkoituksen välillä on dynaaminen suhde: teksti on vakuuttavaa niin kauan kuin se käsittelee kohdeyleisönsä näkökulmia. Minkä tahansa kommunikatiivisen teon onnistuminen riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin teksti, opinnäytetyö/tutkimuskysymys, hypoteesi, tutkimusmenetelmät

  • ottavat huomioon yleisönsä tarpeet, kiinnostuksen kohteet, tiedon ja taipumukset.
  • pohtii, mitä yleisö tietää ja tuntee aiheesta, miten oppineiden keskustelut aiheesta ovat kehittyneet ajan myötä.
retorit ja yleisö kuinka hyvin kirjoittaja tai puhuja tuntee yleisön? Millä välineellä, genrellä, retorisella asenteella, ilmaisulla, tyylillä retoriikka pystyy kommunikoimaan yleisön kanssa parhaiten?
retoriikka ja teksti mikä on retorin ajatusmaailma, tieto aiheesta, tunnesiteet aiheeseen?
yleisö ja teksti kuinka asiantunteva aiheyleisö on? Saako yleisö taipua vetoamalla eetokseen, logokseen, paatokseen?

retorinen tilanne sosiokulttuurisesta näkökulmasta

vuonna 1968 retorinen Loyd Bitzer esitteli teoreettisen mallin retorisesta tilanteesta, joka on edelleen hyvin pidetty–ja kiistelty. Bitzerin malli lisää syvyyttä neuvoihin, joiden mukaan kirjailijoiden ja puhujien tulisi ottaa huomioon yleisönsä ja se, mitä aiheesta on kirjoitettu, kun he askartelevat tarkoituksiaan/opinnäytetyötään/tai tutkimuskysymystään.

bitzerin mallissa retorinen tilanne on

  • ”henkilöiden, tapahtumien, olioiden ja suhteiden kompleksi, joka esittää todellisen tai potentiaalisen pakollisuuden, joka voidaan kokonaan tai osittain poistaa, jos diskurssi, joka tuodaan tilanteeseen, voi rajoittaa ihmisen päätöstä tai toimintaa niin, että se saa aikaan pakottavuuden merkittävän muutoksen” (S.9).

näin Bitzer kuvittelee retorisen tilanteen dynaamisena kolmen päävoiman välillä:

  1. Eksigenssi:
  2. yleisö
  3. rajoitteet

Bitzerille sysäys kirjoittamiseen tai puhumiseen on tilanne:

  • ”retorinen diskurssi kutsutaan olemassaoloon tilanteen mukaan” (S. 9).
  • tilanne synnyttää pakkotilanteen, joka on ”kiireellisyyden leimaama epätäydellisyys; se on vika, este, jotain, joka odottaa tehtävää, asia, joka on muuta kuin pitäisi” (s. 6)

lisäksi Bitzer väittää tilanteen edellyttävän vastausta:

  • ” tilanne sanelee, millaisia havaintoja on tehtävä; se sanelee merkittävät fyysiset ja sanalliset vastaukset. . . .”(s.5)

Bitzerin teoria retorisesta tilanteesta, joka julkaistiin ensimmäisenä artikkelina uudessa akateemisessa lehdessä (retoriikka ja filosofia), käynnisti akateemisen keskustelun, joka jatkuu edelleen. Vielä tänäkin päivänä Bitzerin ansiona pidetään sitä, että hän esitteli eksigencyn käsitteen ja kyseenalaisti sen, miten rajoitteet—henkilöt, tapahtumat, esineet ja suhteet–vaikuttavat säveltämiseen.

retorinen Affordances & rajoitteet
henkilöt, tapahtumat, esineet ja suhteet
mitä yhteiskunnallisia kertomuksia, aineellisia olosuhteita, historiaa retorinen tilanne nostaa esiin? Miten nämä rajoitteet muokkaavat sitä, mitä sanotaan, mitä ei sanota, mitä tutkitaan, mitä ei tutkita.
diskurssiteon (esimerkiksi puheen tai tekstin) retorisessa tilanteessa on poikkeuksetta affordansseja ja rajoitteita. Jos esimerkiksi ajat autollasi vilkasta tietä 80 kilometrin tuntivauhtia, tuo asiayhteys tai tilanne rajoittaa sitä, avaatko tekstin, luet sen, todella ymmärrät sen ja reagoit siihen. Ehkä tiellä ei ole muita autoja tai ehkä sinulla on matkustaja, joka voi auttaa sinua neuvottelemaan tekstiviestin tarkistamisesta ja vastaamisesta. Tai ehkä voimassa olevat lait–esimerkiksi lait, jotka kieltävät tekstaamisen ajon aikana-voivat kertoa päätöksestäsi. Tai ehkä uutispalvelusi ilmoitti juuri 50 auton kasaantumisesta. Tai ehkä autossasi on edullisuutta, kuten handsfree-tekniikkaa, johon kuuluu tekstiviestin pelaaminen.

lisäksi Bitzer ansaitsee kunnian siitä, että hän on ottanut käyttöön käsityksen, että kirjoittaminen tapahtuu sosiokulttuurisessa kontekstissa–eli että aineellisessa maailmassa on retorisia rajoitteita, jotka muokkaavat sitä, miten kirjoittajien ja puhujien tulisi vastata hätätilanteita, tilanteita.

kuitenkin Aikalaiskirjoitustutkimuksissa (kuten muissakin tieteenaloissa) Bitzerin argumentti ”retorinen diskurssi kutsutaan olemassaoloon tilanteen mukaan” (S. 9) on kiistelty teoreettisin ja empiirisin perustein:

  1. empiiriset perusteet
    Bitzerin malli olettaa, että kirjoittajalta tai puhujalta puuttuu agentio, että ne ovat vain reaktiivisia tilanteisiin, että tilanne ratkaisee, käännetäänkö jokin diskurssiksi / tekstiksi vai ei. Tämän näkemyksen vastakohtana empiirisessä tutkimuksessa on havaittu, että kirjailijat ja puhujat tuovat kirjoitustilanteisiin omat agendansa ja halunsa. Kun ihminen astuu uuteen retoriseen tilanteeseen, hänellä on päämääriä / tarkoitusperiä, persoonallisuuksia, lukutaitohistoriaa, menneitä kokemuksia. Kaikki nämä historiat ja muut muokkaavat heidän käsitystään retorisesta tilanteesta, heidän keksinnöstään, tutkimuksestaan ja päättelyprosesseistaan.
    Retorit kokevat elämänsä aikana alituista tilaisuuksien ja ongelmien virtaa. Ja juuri retorikko päättää keskittyä mihin tahansa tiettyyn retoriseen tilanteeseen.
  2. teoreettiset perusteet
    Bitzerin teoria retorisesta tilanteesta vahvistaa positivismin opinkappaleet: 1) on olemassa ihmisistä riippumaton objektiivinen todellisuus, jonka ihmiset voivat havaita. (2) tilanteen ja diskurssin välillä on suora yhteys–ts.se, että erityistilanteet vaativat erityisiä vastauksia.
    sen sijaan muun muassa retorinen teoria, postmodernismi, konstruktivismi ja feminismi olettavat, että tulkinta, päättely ja viestintä ovat dialogisia prosesseja–eli itsenäisiä prosesseja, jotka elävät rinnakkain ja muokkaavat toisiaan. Näin retorista tilannetta muokkaavat
    • kielelliset rajoitteet
    • aineelliset rajoitteet (esimerkiksi ajoitus, talous, hallitukset, teknologia)
    • ideologiset rajoitteet (erityisesti sukupuoli, luokka ja rotu).

retorinen tilanne ekologisesta näkökulmasta

1980-2000-luvuilta eri tieteenalojen tutkijat (esim., Retoriikka, Kirjoitustutkimukset, Sukupuolentutkimukset ja filosofia) retorisen tilanteen problematisoidut mallit, joiden mukaan

  • implisiittinen viestintä on yksinkertainen prosessi viestin, tiedon välittämiseksi lähettäjältä vastaanottajalle
  • kuvasi retoriset tilanteet ”ainutlaatuisina, muihin tilanteisiin liittymättöminä” (Cooper, s. 367).
  • yliyksinkertaistetut tavat-tulkinta on mielikuvituksen teko, sosiaalinen konstruktio.

1900-luvun lopulla postmodernismin, konstruktivismin ja feminismin ansiosta Kirjoitustutkimuksen oppiaine omaksui uuden teorian retorisesta tilanteesta: ekologisen mallin.

ekologinen malli käsitteellistää retorisen tilanteen niin, että se koostuu muuttujien universumista, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa, retoriikan ja yleisöjen kanssa. Ekologinen malli pyrkii siis käsitteellistämään retorisen tilanteen kirjoittajan ja kirjailijan yleisön välisenä dialogina, sen sijaan että se käsitteellistäisi retorisen tilanteen monimutkaisemmin-eli moniulotteisessa tilassa esiintyvien retoristen elementtien miljöönä.

Greg Myersin Kirjoittamistutkimuksissa (1985) ja sitten Marilyn Cooperin (1986) kehittämä retorisen tilanteen ekologinen malli olettaa, että ”kirjoittaminen on toimintaa, jonka kautta ihminen on jatkuvasti tekemisissä erilaisten yhteiskunnallisten järjestelmien kanssa” Cooper s. 367).

”ekologisen mallin ehdottama kirjoitusmuoto on verkko, jossa kaikki, mikä vaikuttaa yhteen Webin säikeeseen, värähtelee koko kokonaisuudessa” (Cooper p, 370).

sen sijaan, että keskustelisimme joko tilanteesta tai kirjoittajasta/puhujasta, ekologinen näkemys olettaa, että sekä retoriikka että sosiokulttuurinen konteksti ovat dialogissa, yhdessä toistensa kanssa:

”kaikki eliöt-mutta erityisesti ihmiset–eivät ole vain tuloksia, vaan myös syitä omat ympäristönsä. . . . Vaikka voikin olla totta, että ympäristö aiheuttaa jossain vaiheessa eliölle ongelman tai haasteen, eliö muuttaa tähän haasteeseen vastatessaan suhdettaan ulkomaailmaan ja luo uudelleen tuon maailman merkitykselliset puolet. Eliön ja ympäristön suhde ei ole pelkästään sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vuorovaikutusta, vaan eliön ja miljöön dialektista kehitystä vastauksena toisiinsa. (Lewontin et al., p. 275)

retorinen tilanne psykologisesta näkökulmasta

vaikka Kirjoitustutkimuksen yhteiskunnallisesta käänteestä on kirjoitettu kirjaimellisesti tuhansia ja tuhansia artikkeleita, kirjoittajan psykologian aihe on jäänyt paljolti huomiotta. rooli on retorinen tilanne. Psykologiassa STEM-yhteisöä ja oppimistieteitä, ajatusmaailmaa ja persoonallisuutta on kuitenkin vahvasti tutkittu.

esimerkiksi tutkimuksissa on havaittu, että ihmisten ajattelutapa kyvyistään kirjoittajina ja julkisena puhujana vaikuttaa siihen, miten he ovat vuorovaikutuksessa retoristen tilanteiden kanssa. Ihmiset, joilla on Kasvuajattelu potentiaalistaan kirjailijoina ja viestijöinä, ovat todennäköisempiä kuin ihmiset, joilla on kiinteä ajattelutapa, osallistumaan retoriseen analyysiin ja retoriseen päättelyyn. Negatiivisten ajatusten keskittyminen säveltämisessä tekee kirjoittamisesta vastenmielistä.

älyllisesti avoimuus on ratkaisevaa oman näkökulman syrjäyttämisessä ja toisen kengissä elämisessä. Kapeakatseisuus jonkin aiheen suhteen heikentää pyrkimyksiä tutkimukseen, retoriseen analyysiin ja retoriseen päättelyyn.
metakognition harjoittaminen & itsesäätely on ratkaisevaa retoristen asiayhteyksien onnistumisen kannalta. Me kaikki emme tiedä, mitä emme tiedä. Se on väistämätöntä, se on inhimillistä. Avoimuutta, metakognitiota ja sääntelyä tarvitaan kuitenkin kyseenalaistamaan, miten omat kokemukset ja havainnot muokkaavat tulkintojamme, tutkimusmenetelmiämme ja tietoväitteitämme.

eli retorisen tilanteen aiheesta: Mitä seuraavaksi?

eteenpäin, bottien noustessa, tekoälyn saavuttaessa tajunnan, teknohetoricialaiset alkavat tutkia tapoja, joilla ei-inhimilliset elementit pääsevät kommunikaatiotilanteeseen ja puolustavat virastoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.