rotan ventraalisen posterolateraalisen tuman rakenneorganisaatio

rotan ventraalisen posterolateraalisen tuman rakennesuunnitelma (VLP) analysoitiin erilaisilla tekniikoilla, joilla tutkittiin nousevien afferenttien kuitujen jakautumista ja neuropiilin synaptologiaa tämän somatosensorisen releytimen sisällä. Analyysissä käytettiin Golgi-tahroja, Fink-Heimer-menetelmiä, HRP-merkintämenetelmiä ja elektronimikroskopiaa. Hermosolut VPL ovat linjassa rostrocaudal ja dorsoventral rivit, jotka ovat suunnilleen samansuuntaisia kaarevuus ulkoisen medullary lamina (EML) ja käyrä osittain ympäri rostral napa ventral posteromedial ydin (VPM). Golgilla kyllästetyt kohdat paljastavat, että VPL-neuronien dendriittiset puut noudattavat yleisesti VPL: n laminaarista mallia. Paksut proksimaaliset dendriitit ulottuvat noin 25 mu m: n päähän soluruumiista. Useimmat proksimaaliset dendriitit ovat linjassa VPL: n laminae-heimon kanssa, mutta distaaliset dendriitit levittäytyvät VPL: n sisällä monille laminae-alueille. Dorsaalisen kolonnin ytimistä (DCN) tulevat syötöt päättyvät vain proksimaalisiin dendriitteihin suurina, pyöreinä vesikkeliterminaaleina. Noin 20 — 25% pienistä pyöreän rakkulan terminaaleista on peräisin aivokuoresta ja synapsi vain distaalisissa dendriiteissä. Kolmas synapsityyppi sisältää monia litistyneitä vesikkeleitä ja sen alkuperää ei tunneta. Sarjasynapsideja tai vesikkeliä sisältäviä dendriittejä ei havaittu. Selkäydin projisoituu kahteen erilliseen vyöhykkeeseen, jotka ovat ventraalisen lateraalisen tuman (VL) ja VPL: n välillä rostaalisesti ja takimmaisen talamikompleksin (PO) ja VPL: n välillä caudaalisesti. Jokaisella siirtymävyöhykkeellä on sekä VPL: lle että viereiselle alueelle tyypillisiä hermosoluja. Kohoavat afferentit ulokkeet osoitettiin HRP: n kulkeutumisella ventraaliseen mesencephaloniin injektioiden jälkeen ja Fink-Heimerin degeneraatiotahroilla, jotka johtuvat DCN: n pienistä leesioista. Molemmat menetelmät osoittavat, että suurikaliiperiset aksonit kulkevat rinnakkain keskenään ja luovuttavat vakuuksia, jotka eroavat VPL: n laajalle alueelle. Tuloksena syntyvät laajat terminaalikentät eivät noudata tuman laminaarista mallia. DCN: n pienet pistemäiset leesiot aiheuttavat harvaa degeneraatiota, joka on myös yleistä VPL: ssä. VPL: ssä havaittiin myös rakenteita, jotka näyttävät nousevan afferentin tulon terminaalisten arborisaatioiden klustereilta. Nämä tulokset viittaavat siihen, että SOMATOTOPIAN ja modaalisuuden erottaminen VPL: ssä voidaan määrittää joko luontaisten ja/tai kortikotalamiinisten morfologisten suhteiden perusteella eikä aistinsyötteen täsmällisen topografisen järjestyksen perusteella.