Seagramin historia
vuonna 1857 berliiniläinen kauppias William Hespeler (nykyinen Kitchener) ja Grand Trunk Railwayn urakoitsija George Randall perustivat Graniittitehtaat ja Waterloon tislaamon Waterloon, Kanadan länsiosaan (nykyinen Ontario). Alkuperäiseen tehtaaseen kuului viljamylly ja kuivamyymälä. Jauhamisen jälkeen jäljelle jäänyt vilja muussattiin ja tislattiin viskiksi. Vuoteen 1861 mennessä tehdas tuotti 12 000 tynnyriä jauhoja ja tislaamo noin 2 700 tynnyriä viskiä. Hespeler ja Randall käyttivät ruista viinanaan ja markkinoidessaan tuotettaan alueen saksalaisyhteisölle he kutsuivat tislattua Alte Kornschnappsia (vanhaa ruista). Vuonna 1863 yhtiökumppaniksi tuli William Roos.
vuonna 1864 palkattiin kirjanpitäjä ja paikallisen myllyteollisuuden johtaja Joseph Emm Seagram valvomaan hespelerin kiinnostusta yhtiöön. Tähän mennessä tislauspuoli oli kasvattanut tuotannon 50 000 litraan proof-väkeviä alkoholijuomia vuodessa. Seagram osti hespelerin osuuden yhtiöstä vuonna 1868 ja Randallin vuonna 1878. Vuoteen 1875 mennessä yhtiö kuljetti väkeviä alkoholijuomia Isoon-Britanniaan, Illinoisiin, New Yorkiin, Michiganiin ja Ohioon. Lopulta vuonna 1883 Seagram osti Roosin ja nimesi yrityksen uudelleen Joseph Seagram Flour Mill and Distillery Companyksi. Neljä vuotta myöhemmin hän julkaisi Seagramin 83: n juhlistaen vuotta, jolloin hän otti yhtiön hallintaansa.
Seagram keskittyi tislaukseen ja väkevien alkoholijuomien vientiin ja muutti Alte Kornschnappsin nimen Seagramin vanhaksi Rukiiksi, jotta se tavoittaisi laajemman kuluttajajoukon. Vuonna 1911 hän muutti yrityksen nimeksi Joseph E. Seagram and Sons Ltd. kuvastamaan hänen poikiensa Edwardin ja Thomasin mukaantuloa liiketoimintaan. Isänsä kuoltua vuonna 1919 Edward ja Thomas ottivat yhtiön haltuunsa.
Bronfmanin Perhe ja kieltolain aika
Bronfmanin perhe saapui Kanadaan vuonna 1889 paettuaan tsaarinajan Venäjän juutalaisvastaisia pogromeja. Vuonna 1903 he lainasivat rahaa ostaakseen angloamerikkalaisen hotellin Emersonissa Manitobassa. Bisnes kukoisti, ja ensimmäisen maailmansodan puolivälissä perhe omisti kolme hotellia Winnipegissä.
kun monissa maakunnissa säädettiin kieltolaki ensimmäisen maailmansodan aikana, lait vaihtelivat maakunnittain. Yleisesti kieltolait kuitenkin sulkivat lailliset juomapaikat ja kielsivät alkoholin myynnin juomana. Myös alkoholin hallussapito ja käyttö yksityisasuntoa lukuun ottamatta oli kiellettyä. (Joissakin maakunnissa kotimaiset viinit oli vapautettu verosta.) Alkoholia voitiin silti ostaa teolliseen, tieteelliseen, mekaaniseen, taiteelliseen, sakramentaaliseen ja lääkinnälliseen käyttöön, ja tislaajat, panimot ja luvanvaraiset tuottajat saattoivat myydä tuotteitaan maakuntansa ulkopuolelle.
tiesitkö?
jiddišiksi, monien Itä-Euroopan juutalaisten kielellä, Bronfman tarkoittaa ” konjakkimiestä.”Bronfmanit olivat alun perin tupakanviljelijöitä Bessarabiasta (osa nykyistä Moldovaa ja Ukrainaa). Perhe oli mukana viinabisneksessä vasta vuoden 1916 tienoilla.
tällaisten epätarkkojen lakien avulla Bronfmanit näkivät mahdollisuuksia voitontavoitteluun. Perhe jätti hotellibisneksen ryhtyäkseen viinakauppaan ja osti Montréalin keskustan rautatieaseman lähellä sijainneen Bonaventure-Viinakauppayhtiön vuonna 1916. Kieltolaki säädettiin Québecissä vasta vuonna 1919 (ja sen jälkeen vain lyhyesti), mikä tarkoitti sitä, että junamatkustajat saattoivat varastoida viinaa ennen matkoja lännen ”kuiviin” maakuntiin.
Distillers Corporation Limited
vuonna 1924 Samuel Bronfman avasi tislaamon Lasallessa, Québecissä, ja yhtiöitettiin nimellä Distillers Corporation Limited. Vuonna 1927 yhtiö myi 50 prosentin osuuden Distillers Companylle, joka hallitsi yli puolta maailman Skottiviskimarkkinoista. Vastineeksi Distillers Corporation sai blended-viskimerkkien Haig, Black & White, Dewar ’ s ja Vat 69 jakeluoikeudet.
samoihin aikoihin Joseph E. Seagram and Sons Ltd. listautui pörssiin. Vuonna 1928 Distillers Corporation osti koko Seagramin liiketoiminnan osakekannan ja siitä tuli julkinen yhtiö, Distillers Corporation-Seagrams Ltd. Yhtiö kasvoi läpi Yhdysvaltain kieltolain ajan (1920-33) viemällä alkoholia Yhdysvaltoihin, jossa kieltolait olivat tiukemmat kuin Kanadassa. Kanadan lain mukaan oli laillista myydä amerikkalaisille ostajille, ja valtio keräsi niistä veroja. Vuonna 1930 alkoholin vieminen kieltolain alaisiin maihin tuli kuitenkin laittomaksi. Tämän seurauksena kanadalaiset viinayhtiöt, muun muassa Seagram, veivät alkoholia Saint-Pierre ja Miqueloniin, joka on itsehallinnollinen Ranskan territorio Newfoundlandin rannikolla. Alkoholi varastoitiin Ranskan saarille, minkä jälkeen salakuljettajat kuljettivat sen laittomasti Yhdysvaltoihin. Tänä aikana Seagramin tuotot olivat laskussa, sillä alkoholin kuljettamisesta Yhdysvaltoihin oli tullut yhä vaarallisempaa ja suuri lama vaikutti myyntiin.
Yhdysvaltain kieltolaki päättyi vuonna 1933, ja vuonna 1934 RCMP: n viinan salakuljetusta koskeva tutkimus johti Abrahamin, Harryn, Allanin ja Samuel Bronfmanin pidätyksiin. Tapauksen taustalla oli väitetty Seagram-väkevien alkoholijuomien salakuljetus Saint-Pierrestä ja Miquelonista takaisin Kanadaan, mikä olisi ollut keino väistää viinaveroja. Syyte hylättiin seuraavana vuonna.
Yhdysvaltain kieltolain jälkeen
Samuel Bronfman oli ennakoinut Yhdysvaltain kieltolain ja varastoidun viskin päättymistä. Vuoteen 1933 mennessä Seagramilla oli suurin yksityinen ikääntyneiden viskien varasto, minkä ansiosta yhtiö pystyi laajentamaan ja monopolisoimaan liiketoimintaa. Ovela markkinoija, Bronfman työskenteli muuttaa kasvot viskin juominen jälkeisessä kieltolain Pohjois-Amerikassa, vaihtamalla kuvia viinatrokaamista ja salakapakoita käsitteitä hienostuneisuutta ja hienostuneisuutta. Tähän liittyen Seagram ’ s käynnisti vuonna 1934 mainoskampanjan, jossa luki: ”Me, jotka valmistamme viskiä, sanomme: juokaa kohtuullisesti.”
tänä aikana sekoittamisesta ja ikääntyvästä viskistä tuli Seagramin tunnusmerkki. Samaan aikaan Bronfmanit mullistivat viinamarkkinoinnin myymällä Seagram-tuotteita pulloissa. Viskin myyminen pullossa oli skotlantilainen perinne,jonka ansiosta tislaaja pystyi valvomaan tuotteensa laatua. Tuohon aikaan useimmat amerikkalaiset tislaajat julkaisivat viskinsä tynnyrilähetyksissä, jotka he lähettivät paikallisille ”tasasuuntaajille”, jotka usein muuttivat viinaa lisäämällä siihen mehuja ja karamellia tai sekoittamalla sitä muihin viskeihin. Viskin pullottaminen oli tapa rakentaa brändiuskollisuutta johdonmukaisella tuotoksella, josta tuli alan standardi.
”katso, kun mies menee kauppaan hakemaan pullollista Coca-Colaa, hän odottaa sen olevan tänään sama kuin huomenna”, Samuel Bronfman sanoi. ”Hyvät tuotteet eivät muutu. Ei meidänkään tuotteemme muutu.”
vuoden 1936 lopussa Seagramin myynti ylsi Yhdysvaltain markkinoilla 60 miljoonaan dollariin ja Kanadassa 10 miljoonaan dollariin.
vuonna 1939 Seagram esitteli Crown Royalin Yrjö VI: n ja kuningatar Elisabetin samana vuonna tekemän Kanadan-kiertueen kunniaksi. Pullo esiteltiin violetissa pussissa, jossa oli kultaiset tikkaukset — mistä tuli brändin synonyymi.
laajentaminen ja monipuolistaminen
Seagram laajeni vauhdilla ostaen pikavauhtia muita tislaamoja ja haarautuen viininvalmistukseen. Vuonna 1941 Seagram osti Browne Vintnersin, joka omisti osittain Bartonin & Guestier. Toisen maailmansodan aikana Seagram toi rommia Puerto Ricosta ja Jamaikalta, minkä seurauksena se osti Karibianmereltä tislaamoja, jotka valmistivat Captain Morgania, Myers ’sia, Wood’ sia ja Trelawny rommia. Vuoteen 1948 mennessä Seagramin kokonaismyynti ylitti 438 miljoonaa dollaria ja yhtiön voitto oli 53,7 miljoonaa dollaria. Seuraavana vuonna Seagram osti Skotlannin Aberdeenissa sijaitsevan Chivas distillery-tislaamon, joka valmisti Chivas Regal Scotch-viskiä.
1950-luvulla Samuel Bronfman toi Seagramin dramaattisesti toiseen suuntaan sijoittaessaan Albertalaiseen öljy-yhtiöön Royaliteen. Vuonna 1963 Seagram osti Texas Pacific Coal and Oil Companyn noin 276 miljoonalla dollarilla yhdistäen sen aiemmin ostetun Frankfort Oil Companyn kanssa muodostaen Texas Pacific Oil Company Inc. Texas Pacificin ostoa vuonna 1963 pidettiin suurena urotekona, jota Financial Post-lehden toimittaja Raoul Engel kutsui ”seuraavaksi parhaaksi asiaksi itsensä levitoinnille eli itsensä nostamiselle maasta omilla kengännauhoilla.”Seagram osti Texas Pacificin hyvin vähällä rahalla-noin 50 miljoonalla dollarilla. Jäljelle jäävä summa lainattiin ostoerän kassavirran vahvuudella eli öljyn myynnillä, joka käytettäisiin velan maksuun.
kun Seagram laajeni öljyyn ja hiileen, Edgar Bronfman laajensi myös yhtiön rommin, viskin ja pullotettujen cocktailien linjoja ja alkoi tuoda viiniä suuressa mittakaavassa. Läpi 1960-luvun sekoitettu viski laski huomattavasti kovan viinan markkinoilla, mutta Seagramin kalliit tuotteet (Seven Crown, Crown Royal, Chivas Regal, Seagram ’ s V. O.) säilyttivät kasvunsa. Vuoden 1965 lopussa yhtiöllä oli toimintaa 119 maassa ja myynti ylitti miljardin dollarin rajan.
vuonna 1971 yhtiön johtoon nousi Edgar Bronfman Samuel Bronfmanin kuoltua. Vuonna 1975 yrityksen nimi muutettiin Seagram Company Ltd: ksi. tienestit putosivat 74 miljoonaan dollariin. Edgar uudisti yhtiön johtoa ja asetti veljensä Charles Bronfmanin uuden johtoryhmän johtoon. Vuonna 1977 Seagramin nettotulos oli noin 84 miljoonaa dollaria ja myynti 2,2 miljardia dollaria.
vuonna 1980 Seagram myi Texas Pacificin Sun Oil Companylle 2,3 miljardilla dollarilla. Pyrkiessään sijoittamaan tuottojaan Seagram alkoi ostaa amerikkalaisen öljy-yhtiö Conocon osakkeita. Samaan aikaan myös suuri petrokemian yritys E. I. du Pont de Nemours and Company (DuPont) teki tarjouksen Conocosta. Lopulta DuPont osti Conocon 7,8 miljardin dollarin käteis-ja osakekaupalla. Kaupan jälkeen Seagram pystyi käymään kauppaa Conocon osakkeilla 25 prosentin osuudella Dupontin osakkeista, mikä teki Seagramista Dupontin suurimman osakkeenomistajan (Katso myös DuPont Canada).
vuonna 1988 Seagram osti hedelmämehuja ja-juomia valmistavan Tropicanan, jonka se myi vuonna 1998 PepsiColle. Vuonna 1989 Edgar Bronfman nimitti poikansa Edgar Jr.: n presidentiksi ja COO: ksi Seagramissa. Laskeva myynti ja kiristynyt verotus saivat Seagramin sulkemaan yli 130 vuotta toimineen Waterloo-tislaamonsa vuonna 1992. Kaksi vuotta myöhemmin Seagram hankki jakeluoikeudet Absolut vodkalle, mitä monet pitivät viime hetken myönnytyksenä, sillä Seagram oli pitkään laiminlyönyt vodkamarkkinoita (Samuel ja Edgar Bronfman eivät ymmärtäneet ”mauttoman” hengen vetovoimaa). Vodka oli kasvattanut suosiotaan Pohjois-Amerikassa, kun taas sekoiteviskien myynti jatkoi laskuaan 1970-ja 1980-luvuilla. Seagramin oston aikaan Absolutin osuus Yhdysvaltain maahantuoduista vodkamarkkinoista oli 60 prosenttia.
MCA
Edgar Bronfman Jr. otti Seagramin viihdeteollisuuteen vuonna 1993 ostamalla 15 prosentin osuuden yhdysvaltalaisesta mediajätti Time Warnerista. Seagramin ostotarjousta piti kuitenkin vihamielisenä Time Warner, jolla ei tuolloin ollut määräysvaltaa. Seagram myi osakkeensa vuosina 1997-1998.
6.huhtikuuta 1995 Seagram ilmoitti myyvänsä osuutensa DuPontista lähes 8,8 miljardilla dollarilla (Katso myös Bronfman myy Dupontin). Kolme päivää myöhemmin Seagram ilmoitti ostavansa MCA Inc. Seagramista tuli merkittävä viihdemaailman yritys 80 prosentin omistuksellaan MCA Inc., arvoltaan 5,7 miljardia yhdysvaltain dollaria. Kauppaan kuuluivat Universal Pictures film studios, MCA Television Group, Putnam Berkley Group publishing (jonka Seagram myi 330 miljoonalla dollarilla vuonna 1996), MCA Music Entertainment Group (tunnettiin myöhemmin nimellä Universal Music Group), Universal theme parks ja Spencer Gifts, lahjakauppaketju (katso Seagrams ostaa MCA: n).
vuonna 1998 Seagram osti PolyGram N. V.-musiikkiyhtiön yli 10,3 miljardilla dollarilla.
myynti Vivendille
vuonna 2000 Edgar Bronfman Jr. ilmoitti, että Seagram yhdistyisi ranskalaisen monialakonserni Vivendin (viihde-ja viestintäyhtiöksi laajentunut vesi-ja viemäriyhtiö) ja CANAL+: n kanssa osakevaihdossa, josta Vivendi maksoi 42 miljardia dollaria seagramista (katso Seagram-Vivendi Deal). Bronfmanit säilyttivät Yhdistyneessä yhtiössä noin 25 prosenttia Seagramista — eli 8,6 prosenttia Vivendi Universalista. Yhtiön johdossa oli Vivendin toimitusjohtaja Jean-Marie Messier. Samaan aikaan Vivendi Universal myi Seagramin viinakiinteistöt Pernod Ricardille ja Diageolle 8,15 miljardilla dollarilla.
Vivendin toiminta osoittautui epävakaaksi ja vasta fuusioitunut yhtiö alkoi vuodattaa rahaa muutamassa päivässä. Messier alkoi ostaa lisää yrityksiä Bronfmanien vastalauseiden vuoksi. Vuoteen 2002 mennessä Messier oli irtisanottu, ja Vivendi Universalin osakkeen arvo oli laskenut 77 dollarista osaketta kohti alle 25 dollariin. Vuonna 2003 Vivendi huutokauppasi Seagramin taidekokoelman maksaakseen velkansa. Koko tämän ajan Bronfmanin perhe luopui yhtiöstä.
(Katso myös Tislausteollisuus.)