olen traditionalisti. Minulla on yhä lankapuhelin. Suutelen morsiantani keskiyöllä uudenvuodenpäivänä (kun olen hereillä sitä varten). Kansallinen harrastuksemme ei ole uudenaikaista pöytäfutista, vaan baseballia-ja päiväpesäpalloa. Nojaudun perinteiseen kielioppiin. Kirjoitan tekstiviestejä käyttäen oikeaa oikeinkirjoitusta ja välimerkkejä. Kun joku sanoo tekevänsä hyvää, ajattelen: ”Teräsmies tekee hyvää. Pärjäät hyvin.”(Mutta en sano sitä ääneen, koska en halua olla se tyyppi.)
mutta olen lukenut paljon Grammar Girliä, ja olen huomannut, että suuri osa siitä, mitä olen aina pitänyt kielioppisääntöinä, on itse asiassa tyylejä. Minun traditionalistinen ajattelutapa sanoo, että säännöt ovat ehdottomia, mutta tyyli? Tyyli on hyvin persoonallinen. Minun on toteltava nopeusrajoitusta, mutta älä sano, mitä minun pitäisi pukea päälleni. Vaatteeni ilmentävät minua. Tämä on johtanut siihen, että olen omaksunut uusia kielioppityylejä paljon enemmän kuin ennen. Minulle sopii, että kaudet jätetään lyhentämättä. Olen hyväksynyt sen, että ladotussa tekstissä on OK laittaa yksi välilyönti lauseiden väliin kahden sijaan. Yksikössä ”he”? Se ei ole aina ollut minun juttuni, mutta olen avoin kokeilemaan.
haluan puhua taivaasta ja helvetistä tästä näkökulmasta, jossa Englanti on elävä kieli, eikä mikään, joka lakkasi kehittymästä Noah Websterin kuoleman myötä. Vai onko se taivas ja helvetti? Osoittautuu, että vaikka järjestäytynyttä uskontoa voidaan pitää yhtenä vanhoillisimmista asioista nykypäivänä, monien kristinuskon lahkojen käyttämä kielioppityyli on itse asiassa melko moderni.
hänen pronomininsa ovat yksinkertaisesti jumalallisia
Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat kaikki isolla alkukirjaimella kirjoitettuja, koska ne ovat erisnimiä. Kaikki ovat samaa mieltä. Ja siitä huolimatta, että sain koko koulutukseni maallisissa julkisissa kouluissa, minulle opetettiin aina se perinteinen tyyli, että Jumalaan viittaavia pronomineja tulee käyttää isolla alkukirjaimella. Lasteni katolisessa kotikoulussa Englannin oppikirjat opettavat edelleen tätä tyyliä. Mutta olen huomannut, että tätä ei enää noudateta kaikkialla, edes joissakin melko hurskaissa paikoissa-kuten itse Raamatussa!
tässä Matteuksen 2:2 kirjasta The New American Bible, raamatunkäännös, jota käytetään katolisissa messuissa Yhdysvalloissa: ”missä on juutalaisten vastasyntynyt kuningas? Näimme hänen tähtensä nousevan ja olemme tulleet kunnioittamaan häntä.”Perinteisen tyylin mukaan ”king”, ” his ”ja” him ” olisi kaikki pitänyt isolla alkukirjaimella, mutta ne eivät ole. Eikä tämä ole vain katolinen juttu. Raamatunkäännösten vertailutyökalu osoittaa, että useimmat raamatunkäännökset eivät käytä isolla alkukirjaimella jumalallisia pronomineja.
vaikka ”isolla alkukirjaimella kaikki jumalalliset pronominit” – tyyli oli epäilemättä toteutettu keinona osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan, oletan luettavuushuolien olevan se, mikä sai muuttamaan pois siitä. Epäsovinnainen kapitalisaatio jarruttaa. Kirjoittajat ja raamatunkirjoittajat luultavasti päättivät (viisaasti), ettei heidän pitäisi tehdä mitään kääntääkseen lukijoidensa huomion pois uskonnollisesta tekstistä, varsinkaan Raamatusta.
Yritämmekö päästä taivaaseen vai taivaaseen?
entä taivas ja helvetti? Ne ovat paikkakuntien erisnimiä,ja siksi ne pitäisi pääomittaa. Eikö niin? (Myös ei-uskovan pitäisi olla samaa mieltä tästä, sillä fiktiivisten paikkojen, kuten Tylypahkan Noitakoulu ja velhokoulu, nimet ovat isolla alkukirjaimella.) Ymmärsin siirtyä pois isolla kirjaimella kirjoitetuista jumalallisista pronomineista, mutta olin hieman yllättynyt huomatessani, että jopa uskonnollisten kirjailijoiden ja toimittajien keskuudessa yleinen moderni tyyli ei ole käyttää suuraakkosin taivasta ja helvettiä.
Matteus 5:20 (NAB) sanoo: ”Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ylitä kirjanoppineiden ja fariseusten vanhurskautta, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.”Katolisen kirkon katekismus 1024 sanoo:” tätä täydellistä elämää kaikkein pyhimmän Kolminaisuuden kanssa — tätä elämän ja rakkauden yhteyttä Kolminaisuuteen, Neitsyt Mariaan, enkeleihin ja kaikkiin autuaisiin — kutsutaan ’taivaaksi.'”Ja aiheesta huono paikka, Katekismus katolisen kirkon 1033 kuuluu,” tämä tila lopullisen itsensä poissulkemisen yhteydestä Jumalan ja autuaiden on nimeltään ’ helvetti.””
Why not capitalise heaven and hell? Huomaan, että nuo katekismuksen määritelmät eivät kutsu niitä paikoiksi, vaan leimaavat ne ”täydelliseksi elämäksi” ja ” valtioksi.”Eikö niitä siis tule pitää paikkana, ja siksi erisnimien kapitalisaatiosäännöt eivät päde niihin? Se on teologinen kysymys, joka ei kuulu tähän keskusteluun. On kuitenkin syytä huomata, että uusi Amerikkalainen Raamattu käyttää yhtä helvetin synonyymiä isolla alkukirjaimella: Gehennaa, kuten Markuksen 9:43: ssa sanotaan: ”jos kätesi saa sinut tekemään syntiä, hakkaa se pois. Sinun on parempi astua elämään raajarikkoisena kuin mennä kaksin käsin Gehennaan, sammumattomaan tuleen.”
NAB-alaviitteet osoittavat, että Gehenna tulee sanasta ”heprealainen gê-hinnōm, ’Hinnomin laakso’ tai gê ben-hinnōm, ’Hinnomin pojan laakso’, Jerusalemin lounaispuolella, joka oli monarkian aikana epäjumalankultin keskus, jossa lapsia uhrattiin.”Se on paikan erisnimi ja siksi isolla alkukirjaimella. Mitä tulee muihin Raamattuihin kuin NAB: iin, Raamattututkimuksen apuvälineisiin.kom-vertailu osoittaa, että käännökset, jotka käyttävät sanaa ”Gehenna” tai muuta heprealaisen sanan translitterointia, käyttävät sitä isolla alkukirjaimella, vaikka useimmat Markuksen 9:43: n käännökset käyttävät vain sanaa ”helvetti”, jota ei ole viitattu.
näyttää siltä, että suurin osa uskonnollisista lähteistä sanoo, että taivasta ja helvettiä ei pitäisi pääomittaa. Entä maalliset lähteet? No, kun käytin Grammarly katsoa tätä artikkelia, se merkitsi ainakin yksi käyttö pääomittamaton taivas mahdollisena virheenä. Alanis Morissette sanoi: ”eikö olekin ironista?”
torjutko Saatanan? Entä hänen tyhjät lupauksensa? Kieltäydyttekö kirjoittamasta hänen asuinpaikkansa nimeä isolla alkukirjaimella?
kirjailijan käyttämä tyyli kertoo paljon heistä, tai ainakin siitä, millaiseen sävyyn he pyrkivät kyseisellä teoksella. Tästä pääsenkin erääseen havaintoon, jonka olen tehnyt yhä uudelleen — havaintoon, joka sai minut kirjoittamaan tämän kirjoituksen. Näen sitä usein. Tässä esimerkki siitä, miten katumus on lähetetty seurakuntani rippituoliin:
o Jumalani, olen sydämestäni pahoillani, että olen loukannut sinua, ja inhoan kaikkia syntejäni, koska pelkään taivaan menetystä ja helvetin tuskia.
huomasitko Isolla painetun ”taivaan” ja kapitaloimattoman ”helvetin”? Aww joo, tämä on tyyli kutsun ” kiinni paholaiselle pidättämällä pääoman.”Henkilö, joka käyttää tätä tyyliä — ja myönnän, joskus menneisyydessä, se henkilö on ollut minä — sanoo: ”taivas on kapitalisaation arvoinen, mutta helvetti ei.”Siitäs sait, Saatana!
henkilökohtaiseen tyyliini tässä asiassa olen päättänyt ottaa mallia kirkostani. Taivas ja helvetti eivät ole isolla alkukirjaimella. Ja Jumala tietää, että rakastan häntä, vaikka en käyttäisikään häneen viittaavia pronomineja isolla alkukirjaimella. Mutta en ole täällä tuomitsemassa. Jos joku toinen uskova haluaa isolla kirjaimella käyttää jumalallisia pronomineja tai kirjoittaa ”taivaasta” ja ”helvetistä”, olkoon niin. Kuten Grammar Girl sanoo TED-puheessaan, me äänestämme uusista sanoista ja uusista tyyleistä, ja me teemme sen käyttämällä joitakin ja sivuuttamalla toiset.
mutta jos et käytä Oxford-pilkkua, joudut helvettiin.