yksin tai yhdessä — älä ota elämää itsestäänselvyytenä
onko yksin oleminen mitä haluat, juuri nyt? Hieno.
Haluatko tavata jonkun tai joitakin ihmisiä? Anna mennä.
rohkaisen jälkimmäistä, jos olet ”ei niin varma” – vaiheessa.
on parempi olla epävarma hyvässä seurassa. Ainakin mahdollisuutesi tietää on kaksinkertaistunut.
paras vastaus on oppia tasapainottamaan molemmat oman elämän mukaisesti. Opettele elämään itsesi kanssa ja jakamaan tilasi ja aikasi täällä jonkun kanssa, joka välittää sinusta ja on yhtä ihastunut viettämään tilaansa ja aikaansa kanssasi. Jonkinlaisessa keskinäisessä kohtuudessa ja ymmärryksessä.
pahinta, mitä voi tapahtua, on se, että myöhemmin elämässä kaduttaa tekemistään tai tekemättä jättämistään.
optimaalisimmassa skenaariossa vanhempasi ja opettajasi tekevät kunnollista työtä aloittaessaan sinut, tarpeeksi aikaa ja kokemusta, sinä yksin veistät itsesi parhaiten, mitä sinulle on opetettu ja osaat. Sinusta tulee itsenäisesti kykenevä tai lähellä. Sitten tulet pisteeseen, jossa sinä ja joku tai muut elämässäsi jalostavat karkeat särmäsi ja kiillottavat parhaat särmäsi, ja teet saman heille, jatkuvasti.
kuitenkin
miten me olemme, miten meidän pitäisi olla ja miten yhteiskunta toimii tänä päivänä täysin ja lähes täysin ristiriidassa keskenään.
tätä on vaikea käsittää, varsinkin jos on nuori. Mutta ajattele sitä.
meillä on vain muutamalla klikkauksella enemmän käytettävissämme kuin voimme edes kuvitella. On itse asiassa mahdollista elää kotoa lähtemättä koskaan.
silti meidän pitäisi olla osa yhteisöä. Meidän pitäisi elää yhteiskunnan kanssa.
en sano, että helppoudessa olisi mitään vikaa, mutta jos meitä ei jatkuvasti opeteta ja muistuteta ihmisten vuorovaikutuksen tärkeydestä, unohdamme sen, kunnes tapahtuu luonnonkatastrofi, ammuskelu tai jonkinlainen terroritapahtuma.
se on viime aikoina ainoa kerta, Mitä voin ajatella, kun länsimainen yhteiskunta pystyy vaalimaan ihmisiä enemmän kuin asioita eikä päinvastoin.
näin ei pitäisi olla.
se ei voi olla näin.
toive siitä, että olisimme parhaita versioita itsestämme yksin tai jonkun kanssa, on kova matka, kun monen edessä oleva polku on silmukka, josta moni ei osaa päästä pois. Moni vähemmän tajuaa, ettei meidän pitäisi edes olla siinä.