etymologieedit
sen nimelle on esitetty useita selityksiä. Kreikkalaisessa mytologiassa nimi on peräisin samannimisestä Amazonista nimeltä Σμύρνα (Smyrna), joka oli myös Efesoksen neljänneksen nimi. Tähän perustuu Aeoliksen Kaupunki Myrina.
piirtokirjoituksissa ja kolikoissa nimi kirjoitettiin usein muodossa Ζμύρνα (Zmýrna), ζμυρναοος (Zmyrnaîos, ”Smyrnasta”).
nimi Smyrna on mahdollisesti otettu myös muinaiskreikan mirhaa tarkoittavasta sanasta smýrna, joka oli kaupungin tärkein vientituote antiikin aikana kertaa.
Third millennium to 687 BCEdit
alue asutettiin ainakin kolmannen vuosituhannen alussa eaa, tai ehkä jo aiemmin, kuten Yeşilova Höyükistä vuodesta 2005 lähtien tehdyissä kaivauksissa tehdyt löydöt viittaavat. Se saattoi olla autochthonous Lelegien kaupunki ennen kuin kreikkalaiset siirtolaiset alkoivat asettua Vähä-Aasian rannikolle toisen ja ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa eaa. Smyrna oli koko klassisen antiikin ajan Joonian johtava kaupunkivaltio, jolla oli vaikutusvaltaa Egeanmeren rannoilla ja saarilla. Smyrna kuului myös niihin kaupunkeihin, jotka väittivät Homeroksen asukkaaksi.
Lesboksen ja Kymen varhaiset Aeolilaiset kreikkalaiset uudisasukkaat levittäytyivät itään ja valtasivat Smyrnan laakson. Se oli yksi Aeolian kaupunkivaltioiden konfederaatiosta ja merkitsi Aeolian rajaa joonialaisten siirtokuntien kanssa.
kaupunkiin asettui muukalaisia tai pakolaisia Joonialaisesta kolofonin Kaupungista. Kapinan aikana vuonna 688 eaa. he ottivat kaupungin hallintaansa, jolloin se oli joonialaisten kaupunkivaltioiden kolmastoista. Tarkistettujen mytologioiden mukaan se oli Efesoksen siirtokunta. Joonialainen nyrkkeilijä Onomastos Smyrnalainen voitti palkinnon Olympiassa vuonna 688 eaa. Kolofonian valloituksesta mainitsee Mimnermos (ennen 600 eaa.), joka laskee itsensä yhtä lailla kolofoniin ja Smyrnaan. Nimen Aeolinen muoto säilyi vielä Ullan murteessakin, ja epiteetti ”Aeolian Smyrna” säilyi nykyisenä vielä pitkään valloituksen jälkeenkin.
Smyrna sijaitsi pienen hermusjoen suulla ja pitkälle sisämaahan ulottuvan syvän Merihaaran (smyrnaeus sinus) kärjessä. Tämä mahdollisti kreikkalaisten kauppalaivojen purjehtimisen Lyydian sydämeen, jolloin kaupungista tuli osa Anatolian ja Egeanmeren välistä tärkeää kauppareittiä. Aikana 7-luvulla eaa, Smyrna nousi valtaan ja loistoon. Yksi Anatolian ylittävistä suurista kauppareiteistä laskeutuu Hermuksen laaksoa pitkin Sardeen ohi ja kulkee sitten laaksosta erkaantuneena Sipylos-vuoren eteläpuolitse ja ylittää matalan solan pieneen laaksoon, jossa Smyrna sijaitsee vuorten ja meren välissä. Miletos ja myöhemmin Efesos sijaitsivat toisen Anatolian halki kulkevan suuren kauppareitin merenpäässä; he kilpailivat jonkin aikaa menestyksekkäästi Smyrnan kanssa; mutta kun molempien kaupunkien satamat olivat liettyneet, Smyrnalla ei ollut kilpailijaa.
Smyrnan virtaama Melesjoki on kuuluisa kirjallisuudessa ja sitä palvottiin laaksossa. Yhteinen ja johdonmukainen perinne yhdistää Homeroksen Smyrnan laaksoon ja Meles-joen rantoihin; hänen hahmonsa oli yksi Smyrnan kolikoiden varastotyypeistä, joita numismatistit kutsuvat ”Homeriaanisiksi.”Häneen sovellettiin epiteettiä Melesigenes; luola, johon hänellä oli tapana säveltää runojaan, näytettiin lähellä joen lähdettä; hänen temppelinsä, Homereum, seisoi sen rannoilla. Aristides ja Himerius juhlivat niin kesällä kuin talvellakin Meles-joen tasaista tasaista virtaa ja sen lyhyttä rataa, joka alkaa ja päättyy kaupungin lähellä. Puro nousee runsaista lähteistä kaupungin itäpuolelta ja virtaa Lahden kaakkoisrantaan.
arkaaisessa kaupungissa (”Vanha Smyrna”) oli Athenen temppeli 600-luvulta eaa.
Lyydiläisperiodedit
div>
kun mermnadikuninkaat nostivat lyydiläisten valtaa ja aggressiivisuutta, Smyrna oli ensimmäisiä hyökkäyspaikkoja. Gyges (s. 687-652 eaa) kuitenkin lyötiin hermuksen rannoilla, taistelukentän tilanne osoittaa Smyrnan vallan ulottuneen kauas itään. Vahvan linnoituksen rakensivat todennäköisesti Smyrnalaiset joonialaiset komentaakseen nymfin laaksoa, jonka rauniot ovat yhä olemassa, kukkulalle Smyrnan ja nymfin välisessä solassa.
Theogniksen (n. 500 eaa.) mukaan juuri ylpeys tuhosi Smyrnan. Mimnermos valittelee aikansa kansalaisten rappeutumista, sillä he eivät enää kyenneet pysäyttämään Lyydiläisten etenemistä. Lopulta Alyattes (609-560 eaa) valloitti kaupungin ja valtasi sen, ja vaikka Smyrna ei lakannut olemasta, kreikkalainen elämä ja poliittinen yhtenäisyys tuhoutuivat, ja polis organisoitiin uudelleen kyläjärjestelmässä. Smyrna mainitaan pindarin katkelmassa ja piirtokirjoituksessa vuodelta 388 eaa, mutta sen suuruus oli ohi.
hellenistisen kauden edit
Aleksanteri Suuri keksi ajatuksen kreikkalaisen kaupungin ennallistamisesta suunnitelmassa, joka Strabonin mukaan toteutettiin itse asiassa Antigonoksen (316-301 eaa) ja Lysimakhoksen (301 eaa—281 eaa.) johdolla, jotka laajensivat ja linnoittivat kaupunkia. Muinaisen kaupungin raunioitunut Akropolis, ”Smyrnan kruunu”, oli ollut noin 380 metrin korkuisella jyrkällä huipulla, joka kohoaa Lahden koillisrantaan. Nykyinen Izmir rakennettiin myöhemmän hellenistisen ajan kaupungin päälle, osaksi kreikkalaisten Pagokseksi kutsuman pyöreän kukkulan rinteille lähelle Lahden kaakkoispäätä, ja osaksi kukkulan ja meren väliselle alavalle maalle. Antiikin ajan ihmiset ylistivät hellenistisen kaupungin kauneutta, sillä se ryhmittyi alavalle maalle ja kohosi kukkulanrinteen tasanteelle, ja sitä juhlistettiin sen kolikoilla.
Smyrna suljetaan länteen kukkulalle, jota nykyään kutsutaan deirmen Tepe, jonka huipulla on temppelin rauniot. Lysimakhoksen muurit ylittivät tämän kukkulan huipun, ja Akropolis valtasi Paguksen huipun. Näiden kahden välillä kulki Efesoksesta kaupunkiin johtava tie Efesoksen portin kautta, jonka lähellä sijaitsi gymnasion. Lähempänä Akropolista stadionin ääriviivat ovat yhä näkyvissä, ja teatteri sijaitsi Paguksen pohjoisrinteillä. Smyrnalla oli kaksi satamaa. Ulompi satama oli yksinkertaisesti Lahden avoin tienpää, ja sisempi oli pieni allas, jonka kapea suuaukko osittain täyttyi Tamerlanella vuonna 1402 Jaa.
kadut olivat leveitä, hyvin päällystettyjä ja suorassa kulmassa aseteltuja; monet oli nimetty temppelien mukaan: pääkatu, jota kutsutaan kultaiseksi, kulki kaupungin poikki lännestä itään, alkaen luultavasti Zeus Akraioksen temppelistä Paguksen länsirinteellä, ja juosten paguksen alarinteiden ympäri (kuten kaulakoru patsaassa, käyttääksemme Aristides-puhujan lempitermejä) kohti tepecikiä kaupungin ulkopuolella idässä, jossa luultavasti seisoi Kybelen temppeli, jota palvottiin Meter Siplenen, kaupungin suojelijan, nimellä. Nimi tulee läheisestä Sipylos-vuoresta, joka rajaa kaupungin takamaiden laaksoa. Merta kohti oleva tasanko oli liian matala, jotta sitä olisi voitu kunnolla tyhjentää, ja sateisella säällä alakaupungin kadut olivat syvällä mudassa ja vedessä.
hellenistisen kauden lopulla vuonna 197 eaa kaupunki katkaisi yllättäen välinsä Pergamonin kuningas Eumeneen kanssa ja pyysi sen sijaan Roomalta apua. Koska Roomalla ja Smyrnalla ei ollut siihen asti siteitä, Smyrna loi Rooman kultin luodakseen siteen, ja kultti levisi lopulta koko Rooman valtakuntaan. Vuodesta 195 eaa, Rooman kaupunki alkoi olla jumaluus, kultti jumalatar Roma. Tässä mielessä Smyrnealaisia voidaan pitää Roma-jumalattaren luojina.
vuonna 133 eaa, kun viimeinen Attalidien kuningas Attalos III kuoli ilman perillistä, hänen testamenttinsa antoi koko valtakuntansa, mukaan lukien Smyrnan, roomalaisille. He järjestivät sen Rooman Aasian provinssiksi ja tekivät Pergamonista pääkaupungin. Merkittävänä satamakaupunkina Smyrnasta tuli kuitenkin vasta perustetun provinssin johtava kaupunki.
roomalainen ja bysanttilainen periodimedit
yhtenä tärkeimmistä kaupungeista roomalaisesta Aasiasta Smyrna kilpaili Efesoksen ja Pergamonin kanssa arvonimestä ”Aasian ensimmäinen kaupunki.”
täällä oli jo hyvin varhain Kristillinen kirkko ja piispanistuin, jotka olivat todennäköisesti peräisin huomattavasta Juutalaissiirtokunnasta. Se oli yksi Ilmestyskirjassa käsitellyistä seitsemästä kirkosta. Pyhä Ignatios Antiokialainen vieraili Smyrnassa ja kirjoitti myöhemmin kirjeitä sen piispalle Polykarpokselle. Joukko juutalaisia ja pakanoita surmasi Polykarpoksen marttyyrikuoleman vuonna 153. Pyhä Irenaeus, joka kuuli Polykarpoksen lapsena, oli luultavasti kotoisin Smyrnasta. Toinen kuuluisa saman ajan asukas oli Aelius Aristides.
vuonna 178 tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen Smyrna rakennettiin uudelleen roomalaisella kaudella (2.vuosisadalla jKr.) keisari Marcus Aureliuksen johdolla. Aelius Aristides kirjoitti kirjeen Marcus Aureliukselle ja tämän pojalle Commodukselle ja kutsui heidät kaupungin uusiksi perustajiksi. Keisarin vaimon Faustinan rintakuva läntisen Stoan toisessa kaaressa vahvistaa tämän tosiasian.
Polykrates kertoo, että piispojen joukossa oli Polykarpos Smyrnalainen sekä muita lähikaupungeissa, kuten Melito Sardilainen. Tähän aikaan liittyen saksalainen historioitsija W. Bauer kirjoitti:
Aasian Juutalaiskristillisyys sai vuorostaan tiedon, että tästä lähtien ”kirkko” olisi epäröimättä avoin kristittyjen välittämälle juutalaiselle vaikutukselle, joka ei tule ainoastaan apokalyptisistä perinteistä, vaan myös synagogasta palvontakäytäntöineen, mikä johti juutalaisten pääsiäisen vieton omaksumiseen. Jopa se, että kristityt viettivät sapattia, näyttää saaneen jonkin verran suosiota Aasiassa…havaitsemme, että apostolien jälkeisinä aikoina, kirkollisen rakenteen muodostamisen aikana, Juutalaiskristityt tulevat näillä alueilla huomattavaan asemaan.
100-luvun lopulla Irenaeus myös totesi:
Polykarpos ei myöskään ollut ainoastaan apostolien opettama ja monien Kristuksen nähneiden kanssa keskustellut, vaan myös Aasian apostolit nimittivät hänet Smyrnan kirkon piispaksi…opetti aina asiat, jotka hän oli oppinut apostoleilta, ja jonka kirkko on antanut, ja jotka yksin ovat totta. Kaikki Aasian kirkot todistavat tästä, samoin kuin ne miehet, jotka ovat tulleet Polykarpoksen seuraajiksi.
Tertullianus kirjoitti n. 208 jKr:
joka tapauksessa harhaopit ovat parhaimmillaan uutuuksia, eikä niillä ole jatkuvuutta Kristuksen opetuksen kanssa. Ehkä jotkut harhaoppiset voivat väittää apostolisen antiikin: me vastaamme: Julkaiskoot he kirkkojensa alkuperän ja avatkoot luettelon piispoistaan tähän asti apostoleilta tai joltain apostolien nimittämältä piispalta, kuten Smyrnalaiset laskevat Polykarpokselta ja Johannekselta ja roomalaiset Klemensiltä ja Pietarilta; keksikööt harhaoppiset jotakin, mikä vastaa tätä.
näin ollen Smyrnan kirkko oli ilmeisesti yksi niistä kirkoista, joilla Tertullianuksen mielestä oli todellinen apostolinen perimys.
300-luvun puolivälissä useimmat liittyivät kreikkalais-roomalaiseen kirkkoon.
kun Konstantinopolista tuli hallituspaikka, Anatolian ja lännen välisen kaupan merkitys väheni ja Smyrna taantui.
Seldžuqien komentaja Tzachas valtasi Smyrnan vuonna 1084 ja käytti sitä tukikohtanaan laivaston ryöstöretkillä, mutta kenraali John Doukas valtasi kaupungin takaisin.
turkkilaiset tuhosivat kaupungin useita kertoja, ja se oli käynyt varsin raunioiksi, kun Nikaian keisari Juhana III Doukas Vatatzes rakennutti sen uudelleen noin vuonna 1222.
Osmanien periodEdit
Ibn Batuta löysi sen edelleen suurena osa Raunio kun homonymous päällikkö beylik Aydın oli valloittanut sen noin 1330 ja teki hänen poikansa, umur, kuvernööri. Siitä tuli emiraatin satama.
Smyrniote-ristiretken aikana vuonna 1344, lokakuun 28.päivänä, Rodoksen ritarikuntien, Venetsian tasavallan, paavin valtioiden ja Kyproksen kuningaskunnan Yhdistyneet joukot valtasivat turkkilaisilta sekä sataman että kaupungin, jota he pitivät hallussaan lähes 60 vuotta; linnoitus kukistui vuonna 1348 maaherra Umur Baha ad-Din Ghazin kuoltua.
vuonna 1402 Tamerlane hyökkäsi kaupunkiin ja surmasi lähes kaikki asukkaat. Mongolivalloitus jäi vain väliaikaiseksi, mutta turkkilaiset valtasivat Smyrnan takaisin Aydın-dynastian aikana, jonka jälkeen siitä tuli osmaneja, kun osmanit valtasivat Aydınin maat vuoden 1425 jälkeen.
kreikkalaisten vaikutus oli alueella niin voimakas, että turkkilaiset kutsuivat sitä ”vääräuskoisten Smyrnaksi” (Gavur Izmir). Turkkilaiset lähteet taas seuraavat termin syntyä 1300-luvulle, jolloin kaksi erillistä kaupunginosaa oli kahden eri vallan hallinnassa, joista ylempi Izmir oli muslimi ja alempi kaupunginosa kristitty.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kaupunki oli tärkeä kreikkalaisen maailman taloudellinen ja kulttuurinen keskus. 391 tehtaasta 322 kuului paikallisille kreikkalaisille, kun taas 9 pankista 3: lla oli tukenaan Kreikkalainen pääoma. Opetusta hallitsivat myös paikalliset kreikkalaiset yhteisöt, joissa oli yhteensä 67 mies – ja 4 naiskoulua. Osmanit jatkoivat alueen hallintaa lukuun ottamatta ajanjaksoa 1919-1922, jolloin kaupunki luovutettiin Kreikalle Sèvresin rauhassa.
alueen merkittävin Kreikkalainen oppilaitos oli evankelinen koulu, joka toimi vuosina 1733-1922.
maailmansodan jälkeen
ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Kreikka miehitti Smyrnan 15.toukokuuta 1919 alkaen ja perusti sotilashallinnon. Kreikan pääministeri Venizelos oli suunnitelmia liite Smyrna ja hän näytti olevan toteuttamassa hänen tavoite, sopimus Sèvres, allekirjoitettu 10 elokuu 1920. (Osapuolet eivät kuitenkaan ratifioineet sopimusta, vaan Lausannen rauhansopimus korvasi sen.)
Smyrnan miehitys päättyi, kun Kemal Atatürkin turkkilaisarmeija saapui kaupunkiin 9.syyskuuta 1922 Kreikan-Turkin sodan (1919-1922) päätteeksi. Syyskuuta 1922 kaupungin kreikkalais-ja armenialaiskortteleissa syttyi tulipalo, joka tunnetaan Smyrnan Suurpalona. Kuolonuhrien määräksi arvioidaan 10 000-100 000.