System of a Down
rockyhtye
jäseniä ovat John Dolmayan (S.15. heinäkuuta 1973, Libanon), rummut; Daron Malakian (s. 18. heinäkuuta 1975, Hollywood, CA; artistien poika), laulaja, kitara; Shavo Odadjian (s. 22. huhtikuuta 1974, Jerevan, Armenia), basso; Serj Tankian elokuuta 1967 Beirut, Libanon), kosketinsoittaja, laulaja.
osoitteet: Record company—Columbia Records, 550 Madison Ave., New York, NY 10022. Website – http://www.systemofadown.com.
ura
yhtye perustettiin Los Angelesissa, CA, 1994; soitti klubeilla kuten The Roxy and the Troubador, 1990-luvun puolivälissä; allekirjoitti levytyssopimuksen American Recordingsin kanssa, julkaisi debyyttialbumin System of a Down, 1998; julkaisi Toxicity, 2001; julkaisi Steal This Album, 2002; julkaisi Mezmerize, 2005; julkaisi Hypnotize, 2005.
palkinnot: Grammy-palkinto parhaasta Hard Rock-esityksestä, National Academy of Recording Arts and Sciences, kappaleesta ”B. Y. O. B.”, 2006.
Sidelights
armenialais-amerikkalainen rockers System of a Down on myynyt kymmenen miljoonaa levyä vuoden 1998 omakustanteisen debyyttinsä jälkeen. Kalifornialaislähtöinen kvartetti on parhaiten metal-meets-Middle-Eastern-melodiaksi luonnehditulla tyylillään avannut uuden oven perinteeseen sidotun, usein kaavamaisen arena rock-genren sisälle. Silti ehkä vielä uraauurtavampaa on yhtyeen suorapuheisuus erityisesti Armenian historian ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan suhteen. ”System of a Downin musiikki ilmaisee sellaista yhteiskunnallista ja poliittista tietoisuutta, joka on harvinaista heavy metalissa”, huomautti Adam Sweeting lontoolaisesta Guardian-sanomalehdestä, ” jossa vastustetaan yritysten orjuuttamista, mediapropagandaa ja televisio-ohjelmia sekä amerikkalaisen demokratian kuolemaa.”
kaikki System of a Downin neljä jäsentä ovat armenialaista sukujuurta. Yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä Daron Malakian on ainoa, joka on syntynyt Yhdysvalloissa. Hänen vanhempansa muuttivat Irakista-jossa asuu pieniä siirtokuntalaisia Armeniasta-vuonna 1974, vuotta ennen hänen syntymäänsä. Molemmat vanhemmat olivat kuvanveistäjiä, ja Malakian kasvoi Hollywoodissa, Kaliforniassa. Hän kävi yksityiskoulua Los Angelesin alueella armenialais-amerikkalaisille nuorille, kuten myös System of a Down-basisti Shavo Odadjian, joka tuli Yhdysvaltoihin Armeniasta perheensä kanssa viisivuotiaana. Sekä laulaja ja kosketinsoittaja Serj Tankian että yhtyeen rumpali John Dolmayan syntyivät Libanonissa armenialaisiin perheisiin, ja tulivat lapsena myös Kaliforniaan.
Tankian kävi myös armenialais-amerikkalaista koulua, mutta syntyi vuonna 1967, mikä teki hänestä yhtyeen vanhimman jäsenen. Hänellä oli vakiintunut ura ohjelmistoyrityksen toimitusjohtajana jo hyvissä ajoin ennen yhtyeen perustamista. ”Aloin kirjoittaa musiikkia ja soittaa instrumentteja vasta kun menin yliopistoon”, Tankian kertoi Chicago Tribune-lehden Greg Kotille. ”Kun tein sen, tajusin, että olin nälissäni heitä kohtaan. Olen pelannut hullun lailla siitä lähtien.”
Malakian sen sijaan oli päättänyt ryhtyä muusikoksi ennen lastentarhaan astumistaan. Siunattu musiikillinen lahjakkuus, joka antoi hänelle mahdollisuuden soittaa lähes mitä tahansa instrumenttia vain poimimalla sen, hän oli kiihkeä metalhead hänen teini. High schoolin loppuvaiheessa hän kuitenkin löysi yllättäen The Beatlesin musiikin. ”Beatles muutti elämäni yhtä paljon kuin Slayer”, hän myönsi Lisa Sharkenille kitaristin haastattelussa. ”The Beatlesin kuunteleminen auttoi minua tekemään asioita, kuten luomaan kertosäkeen yhdistämällä valssibiitin metalliriffiin, koska he eivät pelänneet yhdistää tyylejä tai sekoittaa raskasta musiikkia pehmeämpään.”
Malakian ja Tankian yhdistivät ensin voimansa yhtyeessä nimeltä Soil, ja Odadjian toimi Soil ’ n managerina. Yhtye yhdistyi System of a Downiksi vuoden 1994 tienoilla ottaen nimensä Malakianin kirjoittamasta runosta, josta tuli yhtyeen ensisijainen lauluntekijä. ”Yritin kirjoittaa kappaleita, joita en voinut ostaa kaupasta”, hän sanoi Guardianin haastattelussa. ”Yritin tehdä musiikkia yhtyeelle, jota halusin fanittaa.”
System of a Down aloitti soittamalla southern California rock-club circuitia, ja sai vahvan kannattajakunnan. He valmistuivat sellaisiin paikkoihin kuin Roxy, The Whiskey ja The Trubadour, jotka kaikki tunnetaan Los Angeles-alueen hot spots musiikkiteollisuuden johtajat etsivät uusia kykyjä. Mutta heille kerrottiin usein, että heidän tekonsa oli yksinkertaisesti liian erottuva, Malakian kertoi Chicago Tribunen Kot-lehdelle. ”Emme olleet valkoisia, mustia tai latinoja. Emme kuuluneet mihinkään kategoriaan, johon he voisivat markkinoida.”
heidän onnensa kääntyi, kun legendaarinen musiikkituottaja Rick Rubin näki keikan Viper Roomissa, Johnny Deppin omistamalla pahamaineisella klubilla, jossa näyttelijä River Phoenix kuoli. Rubin oli aikoinaan ollut Russell Simmonsin liikekumppani, ja heidän Def Jam American-levy-yhtiönsä oli käynnistänyt Run D. M. C: n, Public Enemyn ja The Beastie Boysin urat. Rubin solmi Malakianin ja hänen yhtyetovereidensa kanssa levytyssopimuksen American Recordings-levy-yhtiölleen, joka oli sidoksissa Columbia Recordsiin, ja tarjoutui tuottamaan heidän ensimmäisen studioponnistuksensa.
System of a Down julkaistiin vuonna 1998, ja sitä myytiin huikeat 750 000 kappaletta. Sen breakout single, ” Sugar, ”sai valtavasti radiosoittoa, mutta viimeinen raita,” P. L. U. C. K., ” oli yksi yhtyeen ensimmäisistä julkaistu diatribes poliittisesta tekopyhyydestä. Kaikilla yhtyeen jäsenillä oli sukulaisia, jotka kärsivät armenialaisten kansanmurhasta, joka tapahtui vuosina 1915-1923, kun Turkin hallitsema Osmanien valtakunta toimi pitkään jatkuneiden vihamielisyyksien vuoksi armenialaisten ja turkkilaisten kansojen välillä. Joukkokarkotusten ja järjestelmällisen verenvuodatuksen seurauksena kuoli kauden aikana jopa kaksi miljoonaa armenialaista, mutta kansainvälinen yhteisö ei koskaan virallisesti tunnustanut kansanmurhaa. Välivuosikymmeninä armenialaiset ovat vaatineet tunnustusta ja anteeksipyyntöä verilöylylle.
”P. L. U. C. K.” käsitteli Armenian tragediaa suorin sanoin, sanoituksin, jotka raikuivat: ”A whole race Genocide/Taken away all of our pride/A whole race Genocide / Taken away.”Nykyaikanakin useimmat länsimaat ovat välttäneet kommentoimasta asiaa peläten sen vahingoittavan suhteita Turkkiin, joka on tärkeä liittolainen Euroopan ja Lähi-idän rajalla. Kuten Tankian sanoi The Guardianin Sweetingille, ” se oli todellinen kansanmurha, jonka opetukset olisi pitänyt oppia, ja kaikki isovanhempamme ja vanhimmat ovat selviytyjiä siitä. Hitler sai siitä vinkkejä, koska hän näki, ettei kukaan tehnyt asialle mitään.”
debyyttialbuminsa julkaisun jälkeen yhtye keikkaili seuraavien vuosien aikana ahkerasti, muun muassa stinteillä vuosittaisella summer metal showcase-keikalla, joka tunnetaan nimellä Ozzfest. He olivat myös Limp Bizkitin lämppäreinä, ja olivat säännöllisesti ryhmittyneet kyseisen aktin ja muiden ”nu metalin” harjoittajien, kuten Kornin ja Linkin Parkin, kanssa. System of a Downin poliittisesti motivoituneita sanoituksia jakoi kuitenkin enemmän toinen Kalifornialainen yhtye, rapcoren pioneerit Rage Against the Machine, ja yhtye pyrki pysymään uskollisena omalle näkemykselleen siitä, mitä he toivoivat olevansa, sekä itselleen että faneilleen. He pitivät musiikillista tyyliään vaikutteiden yhdistelmänä punkista rapiin, ja kuten Malakian kertoi toiselle kitaristi-kirjailija Jude Goldille, ” on hauskaa, kun ihmiset sanovat meidän juttumme kuulostavan armenialaisilta—ja me olemme armenialaisia—mutta monet osani ovat Dave Murrayn ja Adrian Smithin melodisten, arabialaistyylisten soolojen vaikuttamia.”
Rubin työskenteli heidän kanssaan jälleen heidän toisella yrityksellään, Toxicitylla, joka julkaistiin 4.syyskuuta 2001. Se debytoi Billboard-listan sijalla 1, mikä antoi yhtyeelle kyseenalaisen kunnian olla Yhdysvaltain myydyin levy samalla viikolla, kun maa kärsi kaikkien aikojen ensimmäisen suurhyökkäyksensä omalla maaperällään. Eräiden Toxicuksen kappaleiden vahva poliittinen sisältö herätti kuitenkin vääriä tulkintoja 9/11-iskujen jälkeisinä kiivaina viikkoina. ”Chop Sueyssa” oli rivi ”omahyväisestä itsemurhasta”, mikä sai aikaan outoja huhuja musiikin Internet-sivustoilla ja keskustelupalstoilla, joissa salaliittoteoreetikot ihmettelivät, oliko System of a Downin jäsenillä etukäteen tietoa iskusta. Heidän armenialainen perintönsä, joka toisinaan sekoitetaan Arabiaan, johti myös epätietoisiin lörpöttelyihin siitä, että Yhdysvaltain valtion virastot olisivat tutkineet yhtyettä. Raivoa lisäsi se, että alakuloinen Tankian kirjoitti heti 9/11: n jälkeen esseen otsikolla ”Understanding Oil”, joka leijui ympäri verkkoa ja lietsoi vihapostin tulvaa yhtyeelle faneilta, jotka syyttivät heitä Amerikkalaisvastaisuudesta. Joillakin markkinoilla radioasemien johtajat jopa kielsivät heidän kappaleidensa esittämisen.
luonteenomaisella päättäväisyydellä System of a Down lähti jälleen tien päälle tukemaan toksisuutta, kutsuen hermostuneesti kiertuettaan ”Uskollisuudenvalaksi”. Levy myi lopulta kuusi miljoonaa kappaletta, ja piti ne jossain määrin etäällä muista nu-metal-genressä. Yhtyeen seuraava julkaisu ei ollut tavanomainen studioponnistus, vaan kokoelma kappaleita, jotka yhtye ja Rubin olivat hylänneet myrkyllisyyden vuoksi. Kun keskeneräisiä studioversioita alkoi ilmestyä System of a Downin fanisivustoille nettiin, yhtye päätti julkaista ne joka tapauksessa. Tuloksena oli 2002 ’ s Steal This Album, sen nimi nyökkäys laittoman tiedostojen jakaminen musiikkia, joka oli kiihkeästi väitelty tuolloin. Entertainment Weeklyn Evan Serpick antoi sille ristiriitaisen arvostelun todeten, että ” vaikka levy-yhtiö kuinka kovasti yrittäisi paketoida ne uudelleen ’vaihtoehtoisiksi kappaleiksi’, tosiasia kuitenkin on: jos ne olisivat niin hyviä, he olisivat tehneet alkuperäisen leikkauksen.”
System of a Down vietti suuren osan vuodesta 2004 työstäen uutta levyä, joka tuotti jälleen niin paljon kappaleita, että he päättivät julkaista tupla-albumin, vaikkakin yhden, jossa oli kaksi puolikasta kuuden kuukauden välein. Se oli hieman epätavallinen liike, mutta kuten Malakian sanoi Gavin Martinille lontoolaisessa Times-lehdessä: ”jos eläisimme 1960-lukua, jolloin ihmiset olivat hapolla ja saattoivat kuunnella tupla-albumin kymmenen kertaa peräkkäin, heidät julkaistaisiin yhdessä. Mutta meillä ei vain ole sitä keskittymiskykyä iPodien maailmassa.”
ensimmäinen osa, Mezmerize, julkaistiin toukokuussa 2005. Jälleen yhtye ei epäröinyt sisällyttää poliittisia viestejä musiikkiinsa, huomattavimpana kappaleella ” B. Y. O. B. (Bring Your Own Bomb)”, joka esitti kysymykset ”Why don’ t presidents fight The war?Miksi köyhät aina lähetetään?”Kappale toi yhtyeelle sen ensimmäisen Grammy-palkinnon parhaasta Hard Rock-esityksestä vuonna 2006. Mezmerizen kansitaiteen teki Malakianin isä, mutta Yhdysvaltain Irakin sotaa vuodesta 2003 kritisoineissa sanoituksissa oli vielä syvempi henkilökohtainen resonanssi: osa perheen sukulaisista asuu yhä Irakissa.
tupla-albumin toinen puolisko Hypnotize julkaistiin marraskuussa 2005, ja se jatkoi poliittisesti kriittistä sanomaa. Sen avausraita ” Attack ”sisälsi sanat,” Bombs illustrate what we already know/Candles cry towards the sky/Racing your flags along polluted coast/Dreaming of the day that/We attack.”Vaikka yhtyeen kappaleet olivat erityisen kriittisiä viime vuosien geopoliittisia tapahtumia kohtaan, Malakian kertoi Minneapolis Star Tribune-lehden Chris Riemenschneiderille, etteivät he aikoneet nimetä nimiä. ”En usko valittamiseen George Bushista”, hän selitti. ”Se on kuin loukkaantuisi ajelulla Disneylandissa ja valittaisi siitä Mikki hiirelle. Hiiren takana on ihmisiä.”
molemmat vuoden 2005 julkaisut merkitsivät pientä muutosta Down-kokoonpanon järjestelmässä, Malakianin ottaessa johtotehtävät joissakin Tankianin kappaleissa. Tärkeimmät lauluntekijätehtävät Malakian hoiti edelleen, mutta hän tukeutui vahvasti muiden panokseen. Erityisesti Tankian antoi introspektiivisemmän äänen, ja entinen ohjelmistojohtaja on julkaissut kokoelmia mystisistä runoistaan. Hän tekee myös yhteistyötä Tom Morello, Rage Against the Machine / Audioslave kitaristi, voittoa tavoittelematon säätiö he perustivat nimeltään Axis of Justice, joka on myös sivusto, joka edistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Axis group tuottaa myös kuukausittain radio-ohjelmaa, jota kuunnellaan maanpäällisessä radiossa Los Angelesin alueella ja maanlaajuisesti XM-satelliittiradiopalvelun tilaajien toimesta.
System of a Down ilmoitti liittyvänsä vuoden 2006 Ozzfestiin, ja joinakin päivinä, jolloin järjestäjä Ozzy Osbournen ei ollut määrä soittaa terveysongelmien vuoksi, heidät määrättiin esiintymään pääesiintyjänä. He kertoivat kuitenkin myös, että kiertueen jälkeen he suunnittelivat pitävänsä tauon jatkaakseen joitakin yksittäisiä projekteja. ”Ei ole sääntöä, joka sanoo, että sinun täytyy tehdä levyjä jatkuvasti, kuten kello, jatkaa olla kuka olet”, Malakian kertoi MTV: n Chris Harrisille. ”Haluamme elää elämäämme, todella kuluttaa suuren osan elämääsi,ja joskus haluat vain pysähtyä ja hidastaa. Aloimme olla vain bändikavereita, ja seuraavaksi kaikki pyysivät nimikirjoituksia. Se leikkii päälläsi.”
Selected diskografia
System of a Down, Columbia / American, 1998.
Toxicity, Columbia/American, 2001.
Steal This Album, Columbia / American, 2002.
Mezmerize, Columbia / American, 2005.
Hypnotize, Columbia/American, 2005.
lähteet
aikakausjulkaisut
Chicago Tribune, 27.toukokuuta 2005.
Entertainment Weekly, 29. marraskuuta 2002, s.105.
Guardian (Lontoo, Englanti), 27. toukokuuta 2005, s.7.
kitaristi, heinäkuu 2000, s. 41; tammikuu 2002, s. 86.
Rolling Stone, 1. joulukuuta 2005, s.117.
Star Tribune (Minneapolis, MN), 23. syyskuuta 2005, s. 3e.
Time, 12.marraskuuta 2001, s. 96.
Times (Lontoo, Englanti), 7. toukokuuta 2005, s.18.
Online
”System Of a Down Aren’ t Breaking Up—They ’re Going On tauolla”, MTV .com, http://www.mtv. com/news / articles/1530066/20060503/system_ of_a_down.jhtml?headline s=true (18. toukokuuta 2006).
—CarolBrennan