olen tavalla tai toisella kommentoinut tätä ihmisten yhteistä eroa tässä blogissa ja muissa artikkeleissa. Vaikuttaa siltä, että olen monissa tapauksissa esittänyt asian epäsuoralla tavalla. Tänään ajattelin tehdä selkeämmän havainnon eräästä yhteisestä erosta tehtäväorientoituneiden ja ihmisorientoituneiden välillä (LEVYMALLISTA):
- Tehtäväorientoituneet ihmiset yleensä ”ajattelevat” asioita (myös ihmissuhteita).
- ihmisläheiset ihmiset yleensä ”tuntevat” asioita (myös tehtäviä).
aiemmassa postauksessa kerroin tarinan kotiin soittamisesta matkustaessani. Tuo tarina havainnollisti tehtäväluonnettani ja sitä, miten tein suhteellisuusponnistelun (kotiinpaluun) tehtäväksi. Tuo tarina havainnollisti myös sitä, miten tehtävän määrittely sai minut jättämään huomiotta kotiin kutsumisen suhteen. Soitin kotiin ja olin valmis. Ei keskustelua. Ei kunnon kuuntelua. Kirjauduin ulos, kun tehtäväni (kotiin soittaminen) kirjattiin pois listaltani.
samanlainen henkinen este voi hiipiä siihen, miten ihmisläheiset suhtautuvat tehtäviin.
esimerkiksi työskentelin kerran erittäin ihmisläheisen ihmisen kanssa mahdollisen yritysinvestoinnin arvioimiseksi. Käydessämme läpi hänen vaihtoehtojaan tulimme loogiseen johtopäätökseen siitä, mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi. Tultuamme tulokseen hän piti tauon ja sanoi suhtautuvansa varauksellisesti siihen, että hän pystyisi sijoittamaan tarvittavat rahat eteenpäin.
sanoin: ”kuinka paljon rahaa sinulla on?”
hän sanoi: ”en tiedä varmasti. Minusta tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi.”
halusin sanoa (mutta onneksi en): ”kuinka paljon rahaa sinusta tuntuu, että sinulla on, ei ollut kysymys. Kysyin, paljonko sinulla on?”
sillä hetkellä meillä olisi voinut olla suuri kommunikaatiokatkos. Hän ajatteli sen sijaan, että ajattelisi faktapohjaista, datavetoista asiaa.
kollegani tässä tarinassa on hyvin älykäs ihminen. Emme ajautuneet ristiriitaan tästä tilanteesta, koska pystyimme molemmat muokkaamaan viestintätyylejämme (sanavalinta, sävy jne.) niin, että ne olisivat paremmin yhteydessä toisiinsa.
Mitä jos alkuperäisen ajatukseni pidättelemisen sijaan olisin sanonut, mitä mielessäni oli: ”…kuinka paljon sinulla on?”(Säestyksellä sarkastinen sävy.)
miten suhteemme olisi siitä eteenpäin edennyt?
mielestäni se ei olisi mennyt hyvin.
tahallisuuden väärintulkinta, joka usein tulee tästä yksinkertaisesta perspektiivin ja lähestymistavan erosta, voi synnyttää aika rajuja ristiriitoja.
Tehtäväkeskeiset ihmiset voivat ajatella, että ihmiskeskeiset ihmiset eivät ole rationaalisia.
ihmisläheiset voivat kokea, että tehtäväkeskeiset eivät välitä.
ja molemmat oletukset ovat usein vääriä.