yhdysvaltalainen poliitikko Newt Gingrich, joka toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen Republikaanipuhemiehenä 1995-1999.
David Deal/Redux
tasapainotettu budjettimuutos. Veronkevennykset. Sosiaaliturvauudistus. Nämä olivat vain kolme 10 kohdasta sopimusta Amerikan kanssa, Newt Gingrichin konservatiivista suunnitelmaa, jonka allekirjoittivat yli 300 republikaaniehdokasta ja joka esiteltiin lehdistötilaisuudessa vain kuusi viikkoa ennen vuoden 1994 välivaaleja.
silloisen edustajainhuoneen puhemiehen Gingrichin ehdotuksen ansioksi on luettu ”tasavaltalainen vallankumous”, joka seurasi vaaliuurnilla, jossa GOP otti helposti hallintaansa Yhdysvaltain edustajainhuoneen ja senaatin, sai 12 kuvernööriä ja sai takaisin hallintaansa 20 osavaltion lainsäädäntökaudella.
republikaanit olivat pitkään olleet vähemmistössä kongressissa, ja avain republikaanien pyyhkäisyyn oli Coloradon yliopiston julkisten asioiden tiedekunnan dekaanin Paul Tesken mukaan kampanjoiden kansallisuudessa.
”demokraatit hallitsivat edustajainhuonetta 40 vuotta putkeen ennen vuotta 1994, kiinnostavalla koalitiolla koillisosan/keskilännen liberaalit ja etelän demokraatit, jotka tähän päivään mennessä ovat kaikki muuttuneet Republikaaneiksi”, hän sanoo ja lisää, että demokraatit olivat pitäneet edustajainhuonetta 58 edellisistä 62 vuodesta ja senaattia 34 40 vuodesta ennen vuotta 1994. Republikaanit eivät siis olleet tottuneet kongressin valtaan. Heidän ajatuksensa oli, että vaalien kansallistaminen voisi olla keino saada valta takaisin.”
edustajainhuoneen puhemies Newt Gingrich (R-GA) piteli kopiota republikaanipuolueen ”sopimuksesta Amerikan kanssa” mielenosoituksessa, jossa juhlistettiin republikaanienemmistön 50 ensimmäistä päivää kongressissa helmikuussa 1995.
Joshua Roberts/AFP/Getty Images
presidentti Clinton ja Hillary Clinton olivat kampanjan kohteita.
Teske lisää, että republikaaneilla oli joitain helppoja ”kohteita, joihin hyökätä”, presidentti Bill Clintonin epäsuositusta alkuvuodesta Hillary Clintonin johtaman terveydenhuoltoesityksen kautta yksittäisiin kongressin korruptiotapauksiin.
sopimuksen yleisenä tavoitteena oli verojen leikkaaminen, hallituksen koon pienentäminen ja hallituksen sääntelyn keventäminen, tavoitteena kongressin itsensä pyrkiminen olemaan avoimempi, vähemmän korruptoitunut ja avoimempi yleisölle.
”pohjimmiltaan siinä väitettiin, että se” tyhjentäisi suon ”—tosin he eivät käyttäneet sitä termiä, mitä Donald Trump myöhemmin artikuloisi”, Teske sanoo. ”Jos se onnistuu, sopimuksessa täsmennetään 10 lakiesitystä, jotka he tuovat äänestykseen ensimmäisten 100 päivän aikana, mukaan lukien tasapainoisen budjettimuutoksen, määräaikaisuuksien rajat, sosiaaliturvauudistuksen ja muut.”
What was not included? Tiedot siitä, miten nämä laskut toteutettaisiin ja mitä ne maksaisivat.
”ei varmaan haitannut, että kustannukset olivat epämääräisiä, ja se oli jopa etu”, Teske sanoo. ”Tavoitteet olivat iso kuva, ja ne, jotka monet äänestäjät voisivat ymmärtää, joutumatta—ja juuttunut-yksityiskohtia budjetin kustannuksia, erityisiä ohjelmia, jotka voisivat mennä pois, jne.”
demokraatit menettivät pitkän otteen kongressista.
demokraatit puolestaan luonnehtivat suunnitelman vaativan radikaaleja muutoksia ja ratkaisuja, jotka pahentaisivat Amerikan tilannetta.
”he korostivat joitakin ääriaineksia ja yrittivät osoittaa, millaista vahinkoa se voisi aiheuttaa vuosikymmeniä toimineille politiikoille ja instituutioille”, Teske sanoo. ”Jotkut pilkkasivat sitä ’Amerikan sopimuksena’—eivät ’Amerikan kanssa’ – vaan ’iskuna ’” Amerikan kansaa vastaan.””
ja vaikka republikaanit voittivat suuria vaaliuurnilla sinä vuonna, Teske sanoo, että vuodesta tulee vaikea demokraateille joka tapauksessa ottaen huomioon Clintonin epäsuosion, heikon talouden ja välivaalien historian, joka suosi puoluetta, joka ei ole presidentin hallussa.
”mutta sopimuksessa kyllä näkyi johdonmukainen opposition suunnitelma, joka todennäköisesti auttoi valtaamaan takaisin monet näistä paikoista”, hän toteaa. ”Samaan aikaan heilurit heiluvat Yhdysvaltain politiikassa ja 60 vuoden ajan melko hallitsevan demokraattisen kontrollin jälkeen kongressin molemmissa kamareissa oli luultavasti tulossa muutos. Lienee kuitenkin reilua sanoa, että Gingrichin sopimus oli republikaanipuolueen kannalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan.”
välivaalit esittelivät äärimmäistä, jakavaa politiikkaa.
mitä sopimuksen pysyvään vaikutukseen tulee? Suurin osa sen ideoista ja ehdotuksista ei mennyt läpi kongressissa, tai Clinton käytti veto-oikeuttaan, ja tesken mukaan ne, jotka menivät läpi, eivät olleet radikaaleja lähtöjä vaan sen sijaan laajuudeltaan suhteellisen vähäisiä. Mutta se palautti republikaanit valtaan kongressissa, josta he ovat pitkälti pitäneet kiinni takavuosina.
”äärioikeistolaisten aatteiden Gingrichin lähestymistapa yhdistettynä poltetun maan omakohtaiseen politiikan tasoon vastustajien kimppuun hyökkäämisessä-joka on myöhemmin nähty Clintonin tutkimuksissa ja virkasyytteessä—on vaikuttanut merkittävästi myös Yhdysvaltain politiikkaan”, hän sanoo. ”Se auttoi saamaan aikaan paljon enemmän’ voita hinnalla millä hyvänsä ’ – ajattelutapaa ja jakautuneisuutta, joka jatkuu edelleen.”