Maybaygiare.org

Blog Network

The Beach Boys: a guide to their best albums

useimmat yhtyeet luovat mielikuvan. Jotkut jopa onnistuvat keksimään äänen tai ilmentämään aikakauden. Mutta harva voi väittää kylvävänsä kokonaista myyttiä. Yksi jälkimmäisistä on the Beach Boys, jonka kappaleista tuli äärimmäinen länsirannikon fantasia, joka loi pronssisen utopian, jossa aurinko, surffaus ja nuori rakkaus venyivät lupaukseen loputtomasta kesästä. Surfin’ USA: n vastustamaton harmony-pop, Fun Fun Fun, I Get Around ja California Girls tekivät heistä kansainvälisiä supertähtiä jo silloin, kun he olivat hädin tuskin parikymppisiä, mutta huolettoman ulkokuoren alla asiat eivät olleet läheskään niin idyllisiä.

the Beach Boys oli itse asiassa kotoisin mitäänsanomattomasta sisämaan esikaupungista Hawthornesta. Vain yksi surffasi. Keskittyneinä sisaruksiin Carl, Dennis ja Brian Wilson, heitä johti heidän määräilevä isänsä Murry, jonka tyranniaan kuului henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Serkku Mike Love ja ystävä Al Jardine täydensivät klassisen kokoonpanon, joka alkoi tehdä hittejä vuonna 1963.

kolmessa vuodessa lauluntekijä Brian oli noussut John Lennonin ja Paul McCartneyn ainoaksi uskottavaksi kilpailijaksi. Hän nosti panokset vuonna 1966 Pet Sounds, käsite sarja, jonka syvyys ja monimutkaisuus oli ennenkuulumatonta valtakunnassa pop. Se oli, hän selitti, yritys suunnitella ”suurin rock-albumi koskaan tehty”.

Wilsonin perfektionismia heikensi kuitenkin kasvava riippuvuus marihuanasta ja LSD: stä. Hänen käytöksensä muuttui ailahtelevammaksi ja itsetuhoisemmaksi, mikä johti lopulta hänen seuraavan mestarityönsä, Smilen, epäonnistumiseen. Projektista tuli historian kuuluisin ennenjulkaisematon albumi ennen kuin Wilson teki sen uudelleen lähes 40 vuotta myöhemmin. Lohtu saapui, kun yksi sen tärkeimmistä leikkauksista, the sumptuous Good Vibrations, nousi Yhdysvaltain ja Britannian listoille.

Smilen romahdus merkitsi Wilsonin taantumista luovana voimana. Huumeriippuvuuden ja mielisairauden vaivaamana hän vajosi psyykkiseen huonovointisuuteen, joka alkoi hälvetä vasta 90-luvulla. Loput Beach Boysista ryhtyivät lauluntekijöiksi. Ja vaikka yhtye ei koskaan päässyt karistamaan imagoaan puhdasrotuisina surffijätkinä, löytyy osa yhtyeen parhaasta musiikista heidän vuoteen 1971 asti tekemiltään kokeellisilta albumeilta, jolloin yhtye alkoi tutkia avant-rockia ja beardy psychedeliaa.

”we wanted to bring some love to the world”, Brian sanoi kerran the Beach Boysin tekotavasta. ”Luulin, että olimme hyviä tekemään sen.”

Pet Sounds (Capitol, 1966)

katkeroitunut Mike Love hylkäsi sen” Brianin egomusiikiksi”, mutta Pet Sounds on edelleen Wilsonin korkean veden merkki 60-luvun visio. Hänen vastauksekseen Beatlesin kumiseen Souliin suunniteltu teos toi uuden ulottuvuuden hienostuneen psych-popin ideaan. Urut, cembalot, huilut ja thereminit taitetaan sekaan, kun taas harmoniat kuulostavat siltä kuin ne olisi voinut muovata joku taivaallinen kuoro. Wilsonin sovituksia lisää syvyyttä sanoittaja Tony Asher, erityisesti Caroline No, I Just Wasn ’ t Made for These Times and God Only Knows-levyllä. Vaikutus riitti sytyttämään Fabsin, joka käytti sitä Sgt. Pepperin Lonely Hearts Club Bandin pohjapiirroksena.View Deal

Surf ’s Up (StateSide, 1971)

pitkään väsynyt Surf ’ n ’ Sun schtick, joka teki maineensa, vuoteen 1971 mennessä Beach Boys oli uppoutunut vastakulttuuriin. Uusi manageri Jack Rieley, entinen DJ, vaati Brian Wilsonia viimeistelemään yhden Smilen hylätyistä aarteistaan.

Van Dyke Parksin mystisten sanoitusten nostattama tulos oli loisteliaan barokkinen nimikappale heidän 17.albumilleen. Wilsonin toinen suuri anti oli ’Til I Die, virsikaunotar, jonka alakuloinen luonne antoi ymmärtää, että hänestä oli nopeasti tulossa 60-luvun popin kadonnut poika. Muualla on ekolauluja, protestirockia ja vaikuttavimpana Bruce Johnstonin kipeän nostalginen Disney Girls (1957).View Deal

The Beach Boys Today! (Capitol, 1965)

loppuvuodesta -64 armottomat keikat ja uuden tuotteen kyltymätön kysyntä verottivat Brian Wilsonia. Hän oli alkanut käyttää marihuanaa, aluksi stressin torjumiseksi, ja seuraavana vuonna hän kertoi muille Beach Boysille, ettei enää halua kiertueelle. Hän purki energiansa studioon, ja laulunkirjoittaminen syveni. Oli vielä hurmioituneita teinihymnejä (Help Me Rhonda, Do You Wanna Dance?), mutta autoista ja surffauksesta kertovat laulut korvattiin nyt monimutkaisilla, heijastavilla balladeilla, jotka kartoittivat sydämen koettelemuksia. Sessiomiehet, Romuttajat, tuotiin tuomaan lisää kiillotusta.View Deal

Pacific Ocean Blue – Dennis Wilson (Caribou, 1977)

harva olisi lyönyt vetoa siitä, että Dennis Wilson on ensimmäinen Rantapoika, jolla on sooloalbumi. 60-luku esitteli hänet happy-go-lucky-rumpalina, vapaana henkenä, joka elää kovaa ja löysää elämää. Mutta seuraavalla vuosikymmenellä, juuri kun nopeat ajat vaativat veronsa, hänestä alkoi tulla herkkä lauluntekijä. Suuri osa Pacific Ocean Bluen metafyysisestä kauneudesta oli vastakohtana vehreille, muotoilluille asetelmille ja hänen äänensä säröillä olevalle särölle. Sävelet itsessään kuvaavat häntä kadonneeksi romantikoksi, erityisesti sinä ja minä ja lumoava joki-laulu.View Deal

Sunflower (Stateside, 1970)

pelastettu albumilta, joka uusittiin ilmeisten singlejen puuttumisen vuoksi, Sunflower on yksi aliarvostettuja levyjä Beach Boysin kaanonissa. Smiley Smile out-take Cool Cool Water on siellä paras Wilson-Rakkaus sävellyksiä, kuten on elinvoimainen single Lisää musiikkia päivääsi. Ehkä hätkähdyttävintä oli muiden yhtyeen jäsenten, erityisesti Dennis Wilsonin, nousu yli kyvykkäiksi lauluntekijöiksi omilla ehdoillaan. Slip On Through ’ n rehevä dynamiikka on hyvä esimerkki, kuten on jo aikakin. Valitettavasti ostava yleisö pysyi poissa, ja Sunflowerista tuli heidän tähänastisen uransa huonoiten myynyt albumi.View Deal

The Smile Sessions (Capitol, 2011)

Brian Wilsonin vastaus Pet Soundsin kaupalliseen epäonnistumiseen vuonna 1966 oli studion mestariteos mainostetaan ”teinisinfonia Jumalalle”. Hanke kaatui lopulta hänen oman perfektionisminsa ja liiallisen huumeidenkäytön painoon, vaikka Smilen jäänteet nousivat stray Beach Boysin albumeille seuraavan vuosikymmenen aikana.

vasta vuonna 2004 hän tutustui Brian Wilson Presents Smile-projektiin, vaikka kokonaiskuvaa arvostaa parhaiten kattava The Smile Sessions, joka on yhtä lähellä sen keksijän alkuperäistä sekvenssiä kiehtovine ekstroineen.View Deal

Wild Honey (Capitol, 1967)

vähemmän hämmentävää kriitikoille ja yleisölle. Brian Wilson on sanonut yhtyeen ” tietoisesti tehneen yksinkertaisemman albumin, vain vähän R&B ja soul”. Sellaisenaan se on ihanan huoleton sävyltään takaperoinen kaunotar, josta kielivät Carlin hurmoksellinen johtolaulu nimikappaleessa ja Maalaisilman värinä. Toinen kohokohta on Motown-like Darlin’, alun perin kirjoittanut Brian vuonna 1963 kuin Thingin ’Bout You Baby, mutta muokattu Danny Hutton, pian muodostaa Three Dog Night. Smilen voimakkaan turhautumisen jälkeen Carl mainitsi Wild Honeyn olevan ”musiikkia Brianille jäähdyttelemään”.View Deal

Holland (Reprise, 1973)

inspiraatio ja myös houkutella Brian ulos hänen luova Funk. Mutta se teki heistä kaikista vain koti-ikävän.

Cue the ambitious three-part song cycle California, joka tuntui hekumalliselta jäänne hippiaikakaudelta. Samaan aikaan Brianin eeppinen moderni satu Mount Vernon ja Fairway (merkitty bonus EP) paljasti hänen vähemmän kuin harmoninen suhde Mike Love. Kun levy-yhtiö kieltäytyi julkaisemasta Hollandia, Brian ryhtyi viimeistelemään sail On Sailor-kappaletta, jonka hän oli tehnyt yhdessä Ray Kennedyn kanssa ja josta tuli albumin avausraita.View Deal

Love You (Reprise, 1977)

Easily their best post-Holland release, this is a Brian Wilsonin sooloalbumi in all but name. Sen luoja, joka kirjoitti osan kappaleista kiistellyn psykologin Eugene Landyn kanssa, mies, joka oli auttanut häntä voittamaan riippuvuutensa, on jopa kutsunut sitä Lempilevylleen Beach Boysille.

osa kipittää throwawayn ja absurdin välimaastossa – nimittäin Ding Dang (Roger McGuinnin kanssa) ja Let ’ s Put Our Hearts Together (duetto vaimonsa Marilynin kanssa) – mutta sen yksinkertaisuus ja riemukkuus enemmän kuin kompensoi. Johnny Carson on loistava. Brianin uusi rakkaus syntetisaattoreihin toi Love Youlle sen vallitsevan tunnelman, I Wanna Pick You upin kanssa ja ilta oli niin nuori kuin standoutit.View Deal

Recent news

{{ articleName }}

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.