tämänpäiväinen virka tulee Kansallisarkiston Historiatoimiston harjoittelijalta Garet Anderson-Lindiltä.
kun muistamme ensimmäisen maailmansodan 100-vuotispäivää, tarkastelkaamme tietyn amerikkalaisjoukkojen ryhmän sankarillisia toimia suuren sodan aikana: ”kadonneen pataljoonan” rohkeita sotilaita ja heidän toimiaan Meuse-Argonnen offensiivin aikana loppuvuodesta 1918.
”kadonnut pataljoona” koostui useista eri komppanioista Ranskaan sijoitetusta American Expeditionary Forcen (AEF) 77.divisioonasta.
kohtalokkaaseen tehtävään kuuluivat Komppaniat A, B, C, E, G ja h 308.Jalkaväkirykmentistä, komppania K 307. Jalkaväkirykmentistä sekä Komppaniat C ja D 306. Konekiväärirykmentistä.
heille nimen antaneen tehtävän aikana majuri Charles W. Whittlesey 308: sta johti ”kadonnutta pataljoonaa.”
osana sadan päivän Offensiivina tunnettua massiivista sotaretkeä Meusen-Argonnen offensiivi suunniteltiin suureksi iskuksi Saksan alueelle, jolla pyrittiin murtautumaan kuuluisan Hindenburg-linjan läpi, toivottavasti lopettamaan neljä pitkää vuotta käyty sota.
varhain lokakuun 2.päivänä Yhdysvaltain 28. divisioona oikealla puolellaan ja osia Ranskan 4. Armeijan armeijakunnasta vasemmalla puolellaan majuri Whittlesey miehineen astui vahvasti ansoitettuun ja linnoitettuun asemaan Argonnen metsään, päämääränään ”Hill 198”. Edetessään metsään he kohtasivat vastarintaa, mutta luottivat sivustojensa olevan turvassa.
kuitenkin myöhään lokakuun 2.päivänä katastrofi jumitti. Koska majuri Whittlesey miehineen oli hiipinyt eteenpäin ja kiilannut saksalaisten joukkojen läpi, liittoutuneiden sotilaat heidän kummallakaan puolella eivät olleet onnistuneet yhtä hyvin. Kun ”kadonnut pataljoona” oli vallannut päämääränsä kukkula 198: n ja oli kaivautumassa sinne, saksalaisten rajut vastahyökkäykset olivat kääntäneet sekä vasemmalla että oikealla puolella olleet ranskalaisjoukot takaisin.
majuri Whittleseyn tietämättä näistä käänteistä saksalaiset joukot saartoivat ”kadonneen pataljoonan.”
kuultuaan heidän ahdingostaan majuri Whittlesey tiesi, että hänellä oli vain kaksi vaihtoehtoa: pidellä tai perääntyä. Koska majuri Whittlesey ja hänen urheat miehensä eivät halunneet rikkoa käskyjä ja noudattaa Yhdysvaltain asevoimien hienoimpia perinteitä, he kieltäytyivät luopumasta asemastaan vetäytymisen suhteellisen turvallisuuden vuoksi.
sen sijaan he varustautuivat puolustamaan tavoitettaan hinnalla millä hyvänsä. Viisi päivää ja yötä amerikkalaissotilaat kestivät saksalaisten hyökkäystä saksalaisten tulituksen ja tuhoisien kranaattihyökkäysten piirittäminä.
amerikkalaisjoukot yrittivät suunnata tykistötulen saksalaisten asemiin auttaakseen heitä puolustuksessa ylläpitäen viestiyhteyttä kirjekyyhkyviestien avulla. Vaikka tykistöjoukkojen sitoutuminen onnistui, niiden tavoite ei ollut. Vaikka suoraa syytä ei tiedetä, amerikkalaisten tykistö alkoi valitettavasti tulittaa majuri Whittleseytä miehineen vastapuolen joukkojen sijaan.
vaikka peräkkäiset kirjekyyhkyt eivät olleet päässeet läpi,” kadonnut pataljoona ” vapautti viimeisen lintunsa, Cher Amin, mukanaan epätoivoinen vetoomus sulkutulen pysäyttämiseksi: ”Olemme yhdystien 276.4 varrella. Tykistömme syöksyy suoraan päällemme. Luojan tähden, lopeta.”
vaikka Cher Ami sai heikentäviä vammoja, hän pystyi viemään viestin onnistuneesti, vaikka hän lopulta kuoli haavoihinsa.
myöhemmin vapautettu amerikkalainen vanki antoi majuri Whittleseylle saksalaiskomentajan viestin, jossa hän pyysi amerikkalaisjoukkoja antautumaan. Haavoittuneiden amerikkalaisten huutoihin vedoten saksalaisupseeri yritti vedota majuri Whittleseyn humanitaariseen puoleen.
vaikka legendan mukaan majuri huusi saksalaisjoukoille ”painukaa helvettiin”, sekä jälkitoimituksen raportti että majuri Whittlesey itse totesivat, ettei vastannut lainkaan, vaan kohteli antautumispyyntöä sen ansaitsemalla hiljaisella halveksunnalla.
myöhään 7.lokakuuta, epäonnistuttuaan murtamaan amerikkalaisten aseman viimeisellä hyökkäyksellä, saksalaiset joukot vetäytyivät pohjoiseen, kun pohjoisempana ollut amerikkalainen 82. divisioona oli murtautunut läpi ja uhkasi saartaa heidät.
läpimurron jälkeen liittoutuneiden avustusjoukot antoivat nälkiintyneille miehille kaiken tarvitsemansa ravinnon ja alkoivat välittömästi huolehtia monista haavoittuneista.
lopullisessa uhriluvussa mainitaan 107 kaatunutta, 190 haavoittunutta ja 63 kadonnutta puolustukseen osallistuneista 554 miehestä. Yhdysvaltain armeija myöntää Medal of Honor – kunniamerkin kolmelle piiritykseen osallistuneelle sotilaalle, heidän joukossaan majuri Whittlesey,joka myös ylennettiin välittömästi everstiluutnantiksi.
”kadonneen pataljoonan” miehet auttoivat pitämään Meusen-Argonnen hyökkäyksen hengissä. Näiden urheiden miesten teot auttoivat Saksan keisarikunnan kukistamisessa, eikä heidän ponnistelujaan tulisi koskaan unohtaa.
käy Kansallisarkiston verkkosivuilla koko lista ensimmäisen maailmansodan 100-vuotisjuhlaan liittyvistä tapahtumista ja toiminnasta.