vaikea preeklampsia on uusi raskauden aikainen hypertensio 20 raskausviikon jälkeen ja siihen liittyy proteinuria. Hoito on yleensä toimitus estää äidin ja sikiön komplikaatioita, mutta viivästynyt toimitus voidaan harkita tietyissä olosuhteissa.
diagnoosi / määritelmä: preeklampsia on raskauden aikana 20 raskausviikon jälkeen ilmenevä Uusi hypertensio, johon liittyy proteinuriaa aiemmin normotensiivisellä naisella. Preeklampsian vaikeat piirteet sisältävät jonkin seuraavista havainnoista:
- systolinen verenpaine vähintään 160 mmHg tai diastolinen verenpaine vähintään 110 mmHg 2 kertaa vähintään 6 tunnin välein vuodelevossa
- trombosytopenia (trombosyyttimäärä alle 100 000/mikrolitra)epänormaali maksan toiminta kasvun rajoitteena
- Oliguria <500 mL 24 tunnin aikana
- proteinuria ≥5 g 24 tunnin virtsanäytteessä tai ≥3+ 2 satunnaisesta virtsanäytteestä, jotka kerättiin vähintään 4 tunnin välein
- aivo-tai näköoireet
- keuhkopöhö tai syanoosi
- epigastrinen tai oikean kvadrantin kipu
epidemiologia / insidenssi: vaikean preeklampsian esiintyvyys vaihtelee länsimaissa 0, 6-1, 2% raskauksista. Vaikea preeklampsia <34 viikon raskaus vaikeuttaa 0,3 prosenttia raskauksista.
riskitekijät / yhteydet: vaikean preeklampsian todennäköisyys on huomattavasti suurempi naisilla, joilla on ollut preeklampsia, diabetes mellitus, krooninen munuaissairaus, fosfolipidivasta-aineet, liikalihavuus, krooninen verenpainetauti tai monimetaalinen raskaus.
komplikaatiot: Äidin komplikaatioita ovat intravaskulaarinen koagulaatio, verenvuoto, elinten vajaatoiminta (maksan ja munuaisten vajaatoiminta) huonon perfuusion jälkeen, kouristukset, HELLP-oireyhtymän kehittyminen (hemolyysi, kohonneet maksaentsyymit ja alhainen verihiutaleiden määrä) ja kuolleisuus. Sikiön komplikaatioita ovat kasvun hidastuminen, kuolleisuus ja hypoksia.
ehkäisy:Naisille, joilla on ollut varhaisvaiheen preeklampsia ja ennenaikainen synnytys <34 viikon raskausaika tai preeklampsia useammassa kuin yhdessä aiemmassa raskaudessa, suositellaan päivittäisen pieniannoksisen (60-80 mg) aspiriinin aloittamista ensimmäisen raskauskolmanneksen loppupuolella.
hoito:
seulonta/työ:
- äidin arvioinnissa tulee seurata verenpainetta, virtsaneritystä ja huolestuttavia merkkejä tai oireita (jatkuva päänsärky, näköhäiriöt, epigastrinen kipu, vatsan arkuus tai verenvuoto emättimestä). Laboratoriokokeisiin tulee kuulua täydellinen verenkuva trombosyyttiarvoineen, seerumin kreatiniiniarvoineen ja maksaentsyymeineen. Virtsaproteiini on kvantitoitava 24 tunnin virtsanerityksellä.
- odottavan hoidon alussa tulee päivittäin arvioida täydellinen verenkuva trombosyyttiarvoineen sekä maksan ja munuaisten toiminta. Myöhempien laboratoriotestien tiheys voidaan määrittää sairauden vaikeusasteen ja taudin etenemisen perusteella.
- odottavan hoidon kestosta riippuen on tehtävä myös ultraäänitutkimus sikiön kasvun ja lapsiveden tilavuuden arvioimiseksi.
Synnytyshoito:
- äidin verenpaineen hallinta. Verenpainelääkitystä tulee harkita, jos systolinen verenpaine pysyy pysyvästi >160 mm Hg tai jos diastolinen verenpaine jatkuu >110 mm Hg. Tavoitealueen tulee olla 140-155 mmHg systolinen verenpaine ja 90-105 mmHg diastolinen verenpaine.
- suun kautta otettavaan verenpainelääkitykseen kuuluvat yleensä suun kautta otettavat Labetaloli ja kalsiumkanavan salpaajat. Labetalolia voidaan aloittaa 200 mg: lla suun kautta 12 tunnin välein ja lisätä annosta 800 mg: aan suun kautta 8-12 tunnin välein tarpeen mukaan (enintään 2400 mg/d). Suun kautta otettavaa pitkävaikutteista nifedipiiniä (enintään 30-60 mg/d) voidaan käyttää.
synnytystä edeltävä testaus:
- Sikiöarviointi sisältää ei-stressitestin päivittäin biofysikaalisella profiililla, jos NST: n tulos ei reagoi.
- on myös tehtävä Sikiökasvun seuranta ja lapsiveden tilavuuden arviointi.
- jos epäillään sikiön kasvun rajoittumista, tulee harkita doppler-veren virtaustutkimuksia.
synnytys:
- potilaita, jotka eivät ole ehdolla odottavaan hoitoon, ovat raskausmyrkytys, keuhkopöhö, disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio, munuaisten vajaatoiminta, abruptio placentae, epänormaali sikiötesti, HELLP-oireyhtymä tai vaikean preeklampsian jatkuvat oireet.
- synnytyksen aloittamista tulee harkita, jos nainen vähenee tai ei osallistu jatkuvaan laitoshoitotarkkailuun.
- naisilla, joilla oli vaikea preeklampsia ennen elinkelpoisuuden rajaa, odottavaan hoitoon on liittynyt usein äidin sairastavuutta, josta on vastasyntyneelle vain vähän tai ei lainkaan hyötyä.
- tiettyjen vaikeasta preeklampsiasta kärsivien naisten odottava hoito <34 raskausviikon aikana saattaa parantaa vastasyntyneiden hoitotuloksia, mutta vaatii huolellista sairaalassa tehtävää äidin ja sikiön seurantaa.
Viimeksi vahvistettu: 1. helmikuuta 2013
takaisin