protestoivien tehdastyöläisten ampuminen Pietarissa tammikuussa 1905 sytytti niin sanotun vuoden 1905 vallankumouksen, 1900-luvun ensimmäisen suuren haasteen tsaarinvallankumoukselle. Tsarismia piiritettiin ja painostettiin useiden kuukausien ajan toteuttamaan liberaaleja sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia.
spontaani vallankumous
toisin kuin eräät muut vallankumoukset, vuoden 1905 vallankumous oli spontaani, koordinoimaton ja siitä puuttui yksi ohjaava liike tai tavoite. Se oli sarja vallankumouksellisia toimia, joita toteuttivat useat toisiinsa liittymättömät ryhmät ja luokat, joilla kullakin oli omat poliittiset motiivinsa ja omat epäkohtansa.
vaikka vuoden 1905 vallankumous alkoi kaupungeissa, se levisi nopeasti ympäri valtakuntaa. Siihen kuului kapinoita syrjäisissä laivastotukikohdissa, talonpoikien kansannousuja maakunnissa ja työläisten levottomuuksia Siperiassa.
vuoden 1905 puoliväliin mennessä tämä vallankumouksellinen kiihko oli yltynyt niin voimakkaaksi, että tsarismin kukistaminen näytti todennäköisemmältä kuin ei. Tsarismi pystyi kuitenkin säilymään, osittain liberaalien uudistuslupausten ansiosta ja osittain siksi, että vallankumouksellisilta voimilta puuttui johtajuus, yhteenkuuluvuus ja yhteinen päämäärä.
”verinen Nikolai”
Nikolai II ei ollut Talvipalatsissa, kun Putilovin työläisiä ammuttiin ulkona olevalla Nelostiellä. Tästä huolimatta hän tuki joukkojensa toimia ja kieltäytyi rankaisemasta niitä. Tämä voimisti tsaarinvastaisia tunteita ja lietsoi lisää levottomuuksia, ja monet tuomitsivat tsaarin ”verisenä Nikolauksena”.
kuningasperheen henkilökohtaisesta turvallisuudesta oltiin huolestuneita. Nämä pelot olivat perusteltuja 17. helmikuuta, kun suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš, tsaarin setä ja lanko ja Moskovan entinen kuvernööri, murhattiin Kremlissä. Murhan takana oli Sosialistivallankumouksellisen (SR) puolueen terroristipuolueen jäsen. Aleksandrovitšin syliin heitettiin voimakas pommi ja hänet kirjaimellisesti räjäytettiin kappaleiksi.
Nicholas perui välittömästi lähes kaikki julkiset esiintymisensä. Kuninkaallinen perhe pysyisi palatsiensa vertailevassa turvallisuudessa suurimman osan vuodesta 1905.
lakot ja neuvostoliittolaiset
yleislakot olivat välittömämpi vastaus ”veriseen sunnuntaihin”. Tuhannet Venäjän kaupunkien työläiset päättivät lopettaa työnsä solidaarisuuden osoituksena Murhatuille tovereilleen Pietarissa. Kuukaudessa arviolta 800 000 teollisuustyöntekijää lakkoili eri puolilla Venäjää, näistä noin puolet pelkästään Pietarissa.
nämä lakot vaativat koordinaatiota ja johtajuutta, joista suurin osa tuli tehdaskomiteoilta tai vaikutusvaltaisilta henkilöiltä.
vallankumouksen pitkittyessä läpi kesän vaadittiin valtuutettujen neuvostoa edustamaan kaikkia teollisuustyöläisiä. Tämä elin, Pietarin Neuvostoliitto, muodostettiin lokakuussa 1905. Siinä oli noin 500 edustajaa, jotka 200 000 työläistä oli valinnut lähes sadasta eri tehtaasta. Menševikit olivat hallitseva poliittinen ryhmä tässä uudessa elimessä, vaikka myös bolševikit ja SRs olivat hyvin edustettuina.
Potemkinin kapina
toinen huolestuttava merkki tsarismille oli kapinoiden tulva, joka puhkesi sotilasyksiköissä vuoden 1905 Keski-ja lopussa. Tunnetuin näistä tapahtui taistelulaiva Potemkinin aluksella Mustallamerellä.
Potemkinin kapinan laukaisivat upseerit, jotka pitivät ruumiillisesta kurituksesta ja matojen ratsastaman lihan tarjoamisesta kaltoin kohdelluille merimiehille. Kesäkuussa 1905 merimiehet kapinoivat kaupungeissa puhjenneiden siviilikapinoiden innoittamana ja surmasivat tai karkottivat laivan upseerit. Nyt Potemkinin komentajana he purjehtivat sillä ensin Odessaan (siihen mennessä yleislakon alaisena) ja sitten Romaniaan, missä useimmat heistä nousivat maihin.
toinen kapina puhkesi marraskuussa laivastovarikolla Sevastopolissa. Siellä useat tuhannet merimiehet muodostivat oman neuvostonsa ja vaativat tsarismin lakkauttamista, perustuslakia säätävää kokousta ja olojensa parantamista.
Bulyganin suunnitelma
tsaari reagoi vuoden 1905 tapahtumiin lupaamalla uudistuksia – mutta hän väitteli siitä, mitä niiden pitäisi olla.
päivä Sergei Aleksandrovitšin murhan jälkeen Nikolai ilmoitti, että hänen ministerinsä tutkivat suunnitelmat edustuksellisesta duumasta (yleiskokouksesta). Tämä tehtävä jäi suurelta osin tsaarin vastanimitetyn sisäministerin Aleksandr Bulyginin vastuulle.
Bulygin sai vaikean tehtävän kutsua koolle vaaleilla valittu duuma, joka ei heikentänyt tsaarin itsevaltaista valtaa. Bulyginin suunnitelmassa luvattiin ”kansan luottamuksen omaavista ja heidän valitsemistaan luotettavimmista miehistä koostuva kokous, joka ryhtyisi alustavaan tutkintaan ja lainsäädäntötoimien harkintaan”. Bulyginin muistiossa käsiteltiin myös puolalaisten kielioikeuksia ja talonpoikien lunastusmaksujen pienentämistä.
Bulyginin epämääräinen ehdotus ei saanut kannatusta, ja sosialistit ja jotkut liberaalit arvostelivat sitä voimakkaasti. Se ei myöskään onnistunut liennyttämään levottomuuksia ja lakkoja Venäjän kaupungeissa.
Witte väliin
jännitys hellitti vasta, kun Sergei Witte palasi lokakuussa, saatettuaan rauhanneuvottelut päätökseen japanilaisten kanssa. Hän laukaisi Nikolai II: lle muistion, jossa hän kehotti tsaaria hyväksymään edustuksellisen duuman välittömän valinnan.
Nicholasin vastaus, joka on selitetty tässä kirjeessä hänen äidilleen, paljastaa paitsi hänen oman päättämättömyytensä myös Witten merkityksen jonkinlaisen ratkaisun aikaansaamisessa:
”kaikkien näiden kamalien päivien aikana tapasin Witten jatkuvasti. Tapasimme hyvin usein aamuvarhaisella vain illalla, kun yö laskeutui. Oli vain kaksi vaihtoehtoa: löytää energinen sotilas ja murskata kapina pelkällä voimalla. Se tarkoittaisi verivirtoja, ja lopulta olisimme lähtöpisteessä. Toinen ulospääsy olisi se, että kansalaisille annettaisiin heidän kansalaisoikeutensa, sanan – ja lehdistönvapautensa, myös se, että duuma vahvistaisi lait-sehän olisi tietenkin perustuslaki. Witte puolustaa tätä hyvin tarmokkaasti. Lähes kaikki, joita minulla oli mahdollisuus konsultoida, ovat samaa mieltä. Witte teki minulle selväksi, että hän hyväksyisi ministerineuvoston puheenjohtajuuden vain sillä ehdolla, että hänen ohjelmaansa suostuttaisiin ja hänen toimiinsa ei puututtaisi.”
historioitsijan näkemys:
” vuosi 1905 oli muista syistä merkittävä tapahtuma Trotskin elämässä, sillä se tarjosi ensimmäisen mahdollisuuden osallistua todelliseen vallankumoukselliseen tilanteeseen. Vuonna 1905 hän toimi vallankumouksellisena lehtimiehenä ja oraattorina, liittyi Pietarin Neuvostoliittoon ja tuli lyhyesti (yhden viikon ajaksi) yhdeksi kolmesta Neuvostoliiton toimeenpanevan komitean puheenjohtajasta. Neuvostojohtajien oikeudenkäynnin aikana hän antoi todistajanaitiosta tyypillisen tsarismin tuomitsevan lausunnon … Trotski nousi vuonna 1905 toiminnan miehen ja suuren rohkeuden ja uhkarohkeuden vallankumouksellisen maineeseen.”
Ian D. Thatcher
1. Vuoden 1905 vallankumous ei ollut koordinoitu vallankumous, jossa olisi ollut yksi johtaja – vaan melko spontaani sarja tsaarinvastaisia lakkoja, protesteja ja toimia.
2. Vuoden 1905 vallankumous alkoi teollisuustyöläisten määräämien yleislakkojen sarjana, joka sai alkunsa Pietarissa tammikuussa tapahtuneista mielenosoitustyöläisten ampumisista.
3. Vuoden 1905 vallankumousta leimasi myös tsaarinvallan virkamiehiin kohdistunut poliittinen väkivalta, kuten helmikuussa tapahtunut tsaarin sedän suuriruhtinas Sergein murha.
4. Muita vuoden 1905 vallankumouksen piirteitä olivat sotilaskapinat, kuten ”Potemkin” – kapina ja neuvostoiksi kutsuttujen työläisneuvostojen muodostaminen.
5. Tsaari vastasi vuoden 1905 uhkauksiin lupaamalla perustuslain ja edustuksellisen duuman – mutta kumpaakaan ei tehty nopeasti eikä vilpittömästi.
Citation information
Title:”The 1905 Revolution”
Authors: Jennifer Llewellyn, Michael McConnell, Steve Thompson
Publisher: Alpha History
URL: https://alphahistory.com/russianrevolution/1905-revolution/
Date published: July 25, 2019
Date accessed: March 24, 2021
Copyright: tämän sivun sisältöä ei saa julkaista uudelleen ilman nimenomaista lupaamme. Lisätietoja käytöstä löydät käyttöehdoistamme.