Viisauden kirja

heprealaisen Raamatun kirjat

• Genesis

Mooseksen kirja

• Mooseksen kirja

umerot Mooseksen kirjaoosua

• tuomarit
• 1-2 Samuelia
• 1-2 kuningasta

1-2 kronikkaa

• Ezra
• Nehemiah
• job

sananlaskutaarnaaja

• Laulujen laulu
• Jesaja
• Valitusvirret
• Ezekiel

li>Daniel

• muita pieniä profeettoja

viisauden kirja (tunnetaan myös Salomon viisaus tai yksinkertaisesti viisaus) on yksi Raamatun Deuterokanonisista kirjoista. Se on yksi Septuaginta-Vanhan testamentin seitsemästä sapientiaalisesta kirjasta, joihin kuuluvat Job, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja, Korkea veisu (Laulujen laulu) ja Ecclesiasticus (Sirak).

Pyhän Meliton mukaan 100-luvulla juutalaiset ja kristityt pitivät viisauden kirjaa kanonisena, ja Nahmanides mainitsee hepreankielisen käännöksen Salomon viisaudesta Pentateukin kommentaarinsa esipuheessa.

Päiväys ja kirjoittajuus

kirjan uskotaan olleen kirjoitettu kreikaksi, mutta heprealaisen säkeistön mukaiseen tyyliin. Vaikka kirjoittajan nimeä ei sanota missään tekstissä, kirjoittajan on perinteisesti uskottu olleen kuningas Salomo sellaisten erehtymättömien viittausten vuoksi, jotka löytyvät IX:7-8: sta: ”sinä olet valinnut minut kansasi kuninkaaksi ja poikiesi ja tyttäriesi tuomariksi; sinä olet käskenyt minun rakentaa temppelin pyhälle vuorellesi…”Sanamuoto tässä on samanlainen kuin Saarnaajan I:12, ”Minä, Kohelet, olin Israelin kuningas Jerusalemissa”, mikä ei myöskään merkitse Salomoa nimeltä, mutta ei jätä epäilystä siitä, kenet lukijan pitäisi tunnistaa kirjoittajaksi. Viisauden kirjan perinteinen liittäminen Salomoon on kuitenkin torjuttu nykyaikana. Katolinen tietosanakirja (the Catholic Encyclopedia) sanoo: ”nykyään myönnetään avoimesti, ettei Salomo ole sen viisauden kirjan kirjoittaja, jonka on katsottu olevan hänen ansiotaan, koska sen kirjoittaja puhuu kaunokirjallisen kaunokirjallisuuden välityksellä ikään kuin hän olisi Daavidin Poika.”

uskonnolliset näkemykset

vaikka kirjan tekijällä väitetään olevan sama kuin Saarnaajalla, viisauden kirjan käsitykset tuonpuoleisesta ovat merkittävästi erilaisia. Erityisesti II luku näyttää olevan suoranainen vastaus Saarnaajan turhuuteen: ”sillä he (jumalattomat, KJV: ssä) sanoivat sisimmässään:’ ei järkeily oikein, lyhyt ja murheellinen on meidän elämämme; eikä parannusta ole, kun ihminen tulee loppuunsa ’ (Wis. 2:1). Vertaa tätä esimerkiksi saarnaaja VI: een:12. Sillä kuka tietää, mikä ihmiselle on hyvää tässä elämässä, kaikkina turhana elämänsä päivinä, jotka hän viettää kuin varjo? Sillä hän voi kertoa ihmiselle, mitä hänen jälkeensä tulee auringon alla.”On selvää, että ellei Viisauden kirja ole suora vastaus Saarnaajan tekstiin, se on ainakin ristiriidassa sen epävarmuuden ja epätoivon filosofian kanssa, jota Koheleth näyttää saarnaavan.

sen tilalle Viisauden kirja tarjoaa paljon perinteisempää ja hurskaampaa filosofiaa, jonka luottamus ja Jumalan pelko tarjoavat tien lunastukseen (esim. V:15) ” mutta vanhurskaat elävät iankaikkisesti; heidän palkkansa on myös Herran, ja heidän huolenpitonsa on korkeimman.”Tämä ei ole ainoa tällainen Koheletin filosofian hylkääminen, joka löytyy Apokryfikirjoista. Ben Sira tarjoaa suoran vastaväitteen älymystölle Kohelethin pyrkimyksestä ”etsiä ja etsiä viisauden avulla kaikkea, mitä taivaan alla tehdään” (Saarn. I:13). Ben Sira kirjoittaa: ”älä etsi asioita, jotka ovat liian vaikeita sinulle, äläkä etsi asioita, jotka ovat yli voimasi. Mutta mitä sinulle on määrätty, ajattele kunnioittavasti; sillä sinun ei tarvitse omin silmin nähdä sitä, mikä salassa on. Älä ole utelias turhissa asioissa, sillä sinulle näytetään enemmän kuin ihmiset ymmärtävät ” (Ben Sirah 3:21-23).

filosofiset vaikutteet

viisauden kirjan filosofiset vaikutteet saattavat sisältää klassisen ja Keskiplatonismin vaikutteita. Jotkut uskonnolliset ja eettiset vaikutteet saattavat olla peräisin stoalaisuudesta, jota esiintyy myös Aleksandrian juutalaisen Filonin kirjoituksissa. Tämä käy ilmi Platonilta lainattujen neljän stoalaisen ihanteen käytöstä. Soriitit (polysyllogismi) esiintyy luvussa 6 (v. 17-20). Tätä loogista muotoa kutsutaan myös ketjupäätelmäksi, ”josta stoalaiset olivat hyvin mieltyneitä.”

yksi kappale (Vis. 8:2-18) on huomattava samankaltaisuus hyveen puheeseen Herakleen kanssa Ksenofonin Muistoesineessä, kirjassa 2, 1: 37.

suhde muihin juutalaisiin kirjoituksiin

vaikka Viisauden kirja on juutalaisessa perinteessä ei-kanoninen, teos oli ainakin keskiajan juutalaisten tiedossa, kuten Ramban todistaa. Se, että se oli tiedossa myös antiikin juutalaiset, on myös totta, koska se oli miljöö sen koostumus.

Pääsiäishagaddah

juutalaisen tietosanakirjan mukaan viisauden kirjan viimeisessä osassa (9:18-19:22) ei ole mitään yhteyttä sitä edeltävään. Puhuja ei ole enää Salomo, vaan kirjailija tai pyhimykset (16:28, 18:6 et passim), joka kertoo historian Israelin lunastamisesta Egyptistä ja muista vihollisista. Lisäksi sanoja ei ole osoitettu maan kuninkaille(9:18; 10:20; 11:4, 9, 17, 21; et passim), mutta Jumalalle, Vapahtajalle Punaiseltamereltä. Koko osa näyttää olevan osa pääsiäistä, jota Haggada lausui Egyptissä viitaten Pakanaympäristöön, ja sen vuoksi siinä on runsaasti muinaisen luonteen haggadisia kohtia.

Juutalaisten Liturgiaa

ajatuksia, että Viisauden Kirja, Luku II laittaa suuhun ”jumalattoman,” oletettavasti Epikurolaiset, karhuja vahva kirjallisuuden yhdennäköisyys on merkittävä katkelma Juutalaisten juhlapyhänä liturgia, ”Mies alkaa pölyltä ja päättyy pölyä” (אדם יסודו מעפר וסופו לעפר) alkaen Unetanneh Tokef rukous (vrt. Mooseksen kirja 3:19: כי‏ ‏עפר‏ ‏אתה‏ ‏ואל‏ ‏עפר‏ ‏תשוב). Asiaan liittyvät jakeet Book of Wisdom (II:2-5) kuuluu osittain, ”hengitys sieraimissamme on kuin savu… ruumiimme muuttuu tuhkaksi ja henkemme katoaa kuin pehmeä ilma… elämämme katoaa kuin pilven jälki… ja hajotetaan kuin sumu… sillä meidän aikamme on varjo, joka katoaa.”Unetanneh Tokef-rukous näyttää tarjoavan läheisen vastineen:” ihmisen alkuperä on tomu ja hänen loppunsa on tomu… hän on kuin rikkinäinen saviastia, kuin kuihtuva ruoho, kuihtuva kukka, ohikiitävä varjo, ajelehtiva pilvi, ohikiitävä henkäys, sirottava tomu, ohimenevä Uni.”

Jos tämä samankaltaisuus on enemmän kuin sattumaa tai yleinen lainaus kolmannesta tekstistä, kuten Jesajan 40:7: stä, se ei olisi ainoa Apokryfisten vaikutteiden esiintymä juutalaisessa liturgiassa. Ben Siran elementtejä löytyy myös korkeasta Lomapalvelusta ja muista rukouksista.

kristittyjen messiaaninen tulkinta

viisaus

Viisauden kirja sisältää jakeita, jotka personoivat viisauden käsitteen jumalallisine attribuutteineen. Kristityt eksegeetit ovat jo kauan pitäneet näitä jakeita viittauksina Kristukseen, jota kutsutaan ”Jumalan viisaudeksi” (1.Kor. 1: 24) pyhä Paavali apostoli. Esimerkiksi seitsemännessä luvussa viisauden sanotaan olevan ” kaiken muodostaja ”(jae 22),” liittolainen hänen teoissaan ”(8:4) ja” puhdas Kaikkivaltiaan kirkkauden emanaatio ” (7:25). Kristityille selvin osoitus siitä, että personoitu viisaus viittaa Messiaaseen, on Wis 7:26:n mukaelma Hebr 1:3a: ssa. Wis 7: 26 sanoo, että ”hän on iankaikkisen valon heijastuma, Jumalan toiminnan tahraton peili ja hänen hyvyytensä kuva.”Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo Kristuksesta:” hän heijastaa Jumalan kirkkautta ja kantaa hänen olemuksensa leimaa ja tukee kaikkeutta voiman sanallaan” (Hepr.1:3).

viisaus 2

kristityt tulkitsevat viisauden kirjan sisältävän myös ennustuksen Kristuksen passiosta. Ensimmäinen, jumalattomat ihmiset on kuvattu (Wis 1:16-2:9), jota seuraa heidän juonittelunsa vanhurskasta vastaan (2: 10-20). Raamatunkohta kuvaa yksityiskohtaisesti sitä, miten juutalaiset viranomaiset kohtelivat Jeesusta. Ensimmäinen osoitus kristityille siitä, että se on profetia Messiaasta, on jakeessa 11. Siinä missä RSV lukee heikkona, kreikan kielessä on achrestos, näytelmä nimestä Christos. Jae 12 on lainaus LXX versio on 3:10; on 3:10 on otettu viitata Jeesukseen, koska ensimmäisellä vuosisadalla kirje Barnabas. Kaiken kaikkiaan tämä vanhurskaan miehen kärsimysten hoito on suuressa kiitollisuudenvelassa Jesajalle; erityisesti neljäs kärsivä palvelija-laulu (Jesaja 52:13-53:12). Jakeessa 13 käytetään pais (lapsi tai palvelija), Jesajan 52:13. Jakeessa 15 sanotaan, että hänen näkönsä on taakka, mikä viittaa Jesajan 53:2: een. Jakeessa 16 Hän kutsuu Jumalaa isäkseen, minkä arvellaan perustuvan huonoon pais-ymmärrykseen kuten Jesajan 52:13: ssa. Jae 18 on verrattavissa on 42: 1. Jakeessa 19 viitataan Jesajan 53:7: ään. Viimeinen viittaus Messiaaseen on vanhurskaan miehen ”häpeällinen kuolema” jakeessa 20. Tämä kuolema on samastettu Jeesuksen ristinkuolemaan, kirottuun kuolemaan, joka riippui puussa.

Matteuksen evankeliumi sisältää viittauksia viisauden kirjaan. Rinnastuksia tämän kirjan ja Matteuksen evankeliumin välillä ovat koetusteema ja Jumalan palvelijan pilkkaaminen väitteestä, että Jumala suojelee häntä. Matteuksen evankeliumi opettaa Jeesuksen olevan kärsivä Jumalan palvelija. (Vrt. 2: 17-18 Mt. 27:43).

Notes

tämä artikkeli sisältää tekstiä Kaufmann Kohlerin vuosina 1901-1906 julkaisemasta juutalaisesta Tietosanakirjaartikkelista ”Salomonin viisaus”.

• Law, Philip ja Adrian Plass. Salomon viisaus. Westminster John Knox Press, 2000. ISBN 978-0664222093
• Royse, James R. The Spurious Texts of Filon of Alexandria: A Study of Textual Transmission and Corruption, with Indexes to the Major Collections of Greek Fragments. Leiden: E. J. Brill, 1991.
• Suggs, M. ”Wisdom of Solomon 2: 10-5”, Journal of Biblical Literature 76(1) (Maaliskuu 1957): 30.
• Winston, David. The Wisdom of Salomo: The Anchor Bible. New York: Doubleday, 1979.
• Wilken, Robert. Varhaiskristillisen ajattelun Henki. New Haven: Yale University Press, 2003.

kaikki linkit haettu 19. joulukuuta 2016.

• Viisauden kirja – latinankielinen Vulgata, jonka Douay-Rheims-versio on vierekkäin.
• NT Allusions to Apocrypha and Pseudepigrapha