koettelemusten aikana on ratkaisevaa, että pyydämme viisautta. Jaakobin kirja käsittelee sitä, miten meidän tulisi rukoilla, pyytää viisautta ja että hän on uskollinen antaessaan sitä meille. Lue läpi tämä ote Cornerstone Biblical Commentary saadaksesi syvällistä tietoa tästä läksystä.
Jos tarvitset viisautta, Kysy anteliaalta Jumalaltamme, niin hän antaa sen sinulle. Hän ei nuhtele kysymästä. Mutta kun kysyt häneltä, varmista, että uskosi on vain Jumalaan. Älä horju, sillä jakautuneen uskollisuuden omaava ihminen on yhtä levoton kuin meren aalto, jota tuuli puhaltaa ja heittelee. Sellaisten ihmisten ei pitäisi odottaa saavansa mitään Herralta. Heidän uskollisuutensa on jakautunut Jumalan ja maailman välillä, ja he ovat epävakaita kaikessa, mitä he tekevät. – Jaakob 1:5-8
koettelemusten ongelma
Jaakob käyttää ”ketjuargumenttia” käyttäen iskulauseita (”tarve”, 1:4B, 5a; ”usko”, 1: 3, 6) saattaakseen yhteen koettelemusten ongelman ja niiden ratkaisun (viisaus ja rukous). Kun ahdingon ja kärsimyksen ajat koettelevat uskoa, niin Kristityn täytyy kääntyä Jumalan puoleen rukouksessa ja löytää viisautta muuttaa koetilanne kasvavan uskon ja jatkuvan kestävyyden ajaksi. Kun Jumalan kansaan kuuluvat ymmärtävät, että heiltä puuttuu viisautta koettelemustensa hoitamiseen, heidän täytyy löytää tuo välttämätön voimavara kääntymällä Jumalan puoleen ja omaksumalla tuo viisaus lahjana häneltä.
koettelemusten SELVIYTYMISOPPAASI
James aloittaa ilmaisemalla sen yhden tarpeen, joka jokaisella on vaikeina aikoina: viisauden kestää koettelemuksia. Sana” Jos ”(ei ) lauseessa” jos tarvitset viisautta ”on ensiluokkainen tila, jossa oletetaan tilanteen todellisuus-käytännössä,” koska tarvitset viisautta.”Vanhassa testamentissa viisaus on Jumalan ominaisuus (Dan 2:20-23), joka annettiin Salomon kaltaisille valituille johtajille (1 kg 10:23-24); se oli saatavilla myös niille, jotka pelkäävät Jumalaa (Sananl. 1:7; 9:10; 15:33). Viisauskirjallisuudessa (Job, Sananlaskut, Saarnaaja, Salomon viisaus, Sirak) viisaus merkitsee Jumalan maailmassa elämistä hänen sääntöjensä mukaan, jossa on kaksi pesäkettä: sen käytännöllinen suuntautuminen (käsittää kaikki elämän ja käytöksen alueet) ja sen riippuvuus Jumalasta (kunnioitus ja alistuminen hänen käskyihinsä).
viisaus personoitiin usein elämää antavaksi voimaksi tässä maailmassa (KS.Osborne 2006:242-254; Patzia 2000:1200-1203). Jeesus oli eskatologisen viisauden opettaja (Matt. 11:2-19, 25-30; 23:34-39; et al.), ja Paavali puhuu ”Jumalan rikkaudesta ja viisaudesta ja tiedosta” (Room 11:33) sekä” viisautta runsaassa moninaisuudessaan ” (Ef.3:10).
the JEWISH UNDERSTANDING OF WISDOM
Jaakob, joka perustui juutalaiseen viisauden ymmärrykseen, näki sen ensisijaisesti Jumalan lahjana (1:6-8), joka oli saatavilla vain niille, jotka pyytävät sitä häneltä (1:5; ks.Gowan 1993, joka mainitsee 4 Makkabilaista esimerkkinä tästä teemasta).
3:13-18: ssa sitä kutsutaan ”ylhäältä tulevaksi viisaudeksi”, joka ankkuroi kieltä hallitsevat kristilliset hyveet. Useimmat tunnustavat, että Jaakobissa viisaus toimii Pyhän Hengen tavoin. Mutta samaan aikaan näitä kahta ”ei voi täysin rinnastaa, koska uskovilta ei voi puuttua Pyhää Henkeä”, kun taas heiltä voi puuttua viisautta (Blomberg and Kamell 2008:51). On parasta nähdä Hengen välittävän tätä Jumalalta tulevaa lahjaa.
koska totuus on, että kaikilta puuttuu tämä viisaus, on vain yksi vastaus. Täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja ”pyytää” (nykyinen imperatiivi, joka ilmaisee jatkuvaa rukousta) sitä. Sitten alkaa uskomaton Mietiskely siitä, millainen Jumala meillä on-Jumala, joka vastaa rukouksiimme rakkaudessa.
kreikkalais-roomalaisilla oli oikukkaita jumalia, jotka eivät olleet kiinnostuneita ihmiskunnan ahdingosta ja joiden sekaantuminen ihmisten elämään oli usein ostettava (tai ostettava pois). Vanha testamentti maalaa aivan toisenlaisen kuvan; siinä näemme liiton Jumalan, joka rakasti kansaansa ja oli alituisesti mukana heidän tarpeissaan, joka jopa tuomitessaan heidän tyhmät vaelluksensa hänen luotaan toimi lunastavasti tuodakseen heidät takaisin itselleen.
Jumala, joka antaa…
täällä Jaakobissa häntä kuvaillaan ”antavaksi Jumalaksi” (tou didontos theou), preesensissä partisiipissa viitaten rakastavaan Jumalaan ”joka ei koskaan lakkaa antamasta.”Matteuksen 7: 7: ssä Jeesus sanoo,
”jatka pyytämistä, niin saat mitä pyydät.”
tämän haasteen molemmat puolet löytyvät myös täältä. Meidän velvollisuutemme on tuoda tarpeemme Jumalan luo, ja hän lupaa, että hän vastaa. Tämä on kuin se sanoo 1 Pietari 5:7,
”anna kaikki huolesi ja huolesi Jumalalle, sillä hän välittää sinusta.”
Jumalan vapaalla ja jatkuvalla antamisella on kaksi ominaisuutta. Ensinnäkin, se on” antelias ” (haplōs), sana, jota Jaakob käyttää dynaamisesti (Katso huomautus 1:5) tarkoittamaan paitsi hänen anteliaisuutensa armollista laajuutta, myös hänen määrätietoista keskittymistään ja hänen reagoimistaan lastensa tarpeisiin empimättä. Kun meiltä puuttuu perusviisaus käsitellä ja voittaa koettelemuksemme, voimme asettua sellaisen isän käsiin, jonka jatkuva valppaus meitä kohtaan ja voimaannuttava läsnäolo elämässämme merkitsevät sitä, että voimme löytää voimaa ja ymmärrystä kestää kaikki vaikeudet.
toiseksi Jumala ”ei nuhtele sinua pyytämisestä”, mikä tarkoittaa sitä, että Jumala ei anna vastahakoisesti tai paljonkaan moitteita lastensa riittämättömyydestä ja viisauden puutteesta. Rukouksessa ei tarvitse epäröidä, ikään kuin ihmisen rajallinen, syntinen tila aiheuttaisi vain vihaa ja syyttelyä Jumalalta. Jumala ei väheksy kansaansa sen epäonnistumisten vuoksi, vaan antaa heille anteeksi, kun he tulevat hänen luokseen katumuksessa; hän vastaa heti heidän rukouksiinsa. Jaakob sanoo yksinkertaisesti, että pilkkaamisen ja tuomitsemisen sijaan ”hän antaa sen sinulle” (tämä lause esiintyy viimeisenä korostuslauseessa).
viisauden pyytäminen
on tärkeää huomata, mitä tämä ei sano: se ei lupaa, että uskovat voivat saada Jumalalta mitä haluavat. Sitä käsitellään 4:3: ssa; kun Pyydämme ”vain sitä, mikä tuottaa mielihyvää”, emme saa sitä. Johannes 14:13 lupaa, ”te voitte pyytää mitä tahansa minun nimessäni, ja minä teen sen”, mutta ”minun nimessäni ”tarkoittaa” minun yhteydessäni ja tarkoituksissani ” (Osborne 2007:214). Jumala ei anna meille sitä, mitä haluamme, vaan sitä, mikä on meille parasta. Tässä rukoillaan viisautta, ja sitä tullaan aina antamaan. Martinilla (1988: 19) on hieno Yhteenveto:
”James on maalannut rohkeilla vedoilla tällaisen rukoilemisen laajuuden: se on yleismaailmallista (Jumala antaa kaikille, jotka anovat häntä), se on hyväntahtoista, se on ansioista piittaamatonta ja vastaus vailla epäselvyyttä.”
FAITH OVER DOUBT
tämän kohdan loppuosa (1:6-8) keskittyy uskon tärkeyteen epäilyksen yli, kun tullaan Jumalan luo rukouksessa. Anomukset Jumalalle täytyy tehdä ”uskossa”, ts.luottaen täysin Jumalaan ja luottaen häneen Hänen Sanassaan. Monet kommentaattorit (Adamson, Dibelius, Martin) pitävät tätä täydellisenä luottamuksena ja varmuutena siitä, että Jumala vastaa. Tämä on oikein, mutta olen samaa mieltä myös niiden oppineiden kanssa (Blomberg ja Kamell, köydet), jotka sanovat, että työntövoima on laajempi, viitaten Jumalaan perustuvaan luottamukseen kaikilla elämänalueilla, Jumala-keskisyyteen, joka määrittelee kristillisen vaelluksen.
pääasiassa tämä luottamus ei tarkoita sitä, että olisimme varmoja siitä, että saamme mitä pyydämme, vaan sitä, että Jumala toimii niin kuin on parasta jokaisessa tilanteessa. Tämä ei opeta ”nimeä ja väitä” – teologiaa; se on täysin väärin, koska se opettaa, että me hallitsemme Jumalaa, vaikka todellisuudessa vain Jumala on suvereeni kaikissa tilanteissa!
mitä horjuminen on?
”älä horju” on kirjaimellisesti ”ei epäile” (mēden diakrinomenos ). Verbi ei oikeastaan tarkoita ”epäillä”, että Jumala tulee toimimaan, vaan pikemminkin on jakautunut mieli, joka estää ihmistä luottamasta Jumalaan ylipäätään. Moo (2000:60) sanoo, että sen perusmerkitys on ”erottelu”, jota käytetään usein merkityksessä ”erottelu” (2:4), ”tuomari” (1 Kor 14:29; NLT, ”arvioida”) tai ”riita” (AP.t. 11: 2; NLT, ”arvostella”).
keskiäänessä, kuten tässä, tämä ”epäilys” tarkoittaa ”riitaa itsensä kanssa.”Ajatus on siis, että ihminen on sisäisesti jakautunut, ”horjuen” Jumalaan luottamisen ja itseen luottamisen välillä. Nyström (1997: 61-62) toteaa, että Jaakobin tässä osoittama kaksinaamaisuus eli epärehellinen epäilys eroaa rehellisestä epäilystä, jolla on ”terveitä ja jopa hyödyllisiä vaikutuksia.”
huomatessaan Psalminkirjoittajien rehelliset tunteet, jopa vihan, jotka kohdistuvat Jumalaan (esim.Pss 13:1; 39:1-3), hän osoittaa, miten ”elämän paineessa me psalmistan tavoin usein ihmettelemme, missä Jumala on, välittääkö hän todella ja miksi hän odottaa.”Tällaiset epäilykset pakottavat meidät muistamaan Jumalan uskollisen luonteen ja kaiken, mitä hän on tehnyt. Lisäksi Jumala vastaa tällaisiin epäilyksiin ja tapaa meidät keskellä inhimillistä heikkouttamme.
kuka horjuu?
seuraavissa jakeissa (1:6b-8) Jaakob kuvaa niitä, jotka ”horjuvat.”Koska heillä on” jakautunut uskollisuus ”Jumalan ja tämän maailman välillä, he ovat” yhtä levottomia kuin meren aalto.”Nämä kaksi partisiippia, puhalletut ja heitetyt,” ovat virtuaalisia synonyymejä, jotka on koottu runollisen vaikutuksen vuoksi, sen sijaan että ne korostaisivat väkivaltaista voimaa. Ne eivät siis merkitse rannalle syöksyvää taifuunia tai aaltoja, vaan pikemminkin Tuulen ajamaa rauhatonta, alati muuttuvaa merta. Yhtenä hetkenä tällaiset ihmiset ovat ylhäällä (keskittyneinä Jumalaan), seuraavana hetkenä he ovat alhaalla (keskittyneinä tähän maailmaan). Heitä voisi sanoa hengellisesti ”merisairaiksi”!
painotus on tämänkaltaisen kristillisen elämän epävakaisuudessa, joka ”heilahtelee uskon ja skeptisyyden välillä, haluton luottamaan Kristukseen lopullisesti ja pysymään tiellä uskollisena hänelle” (Blomberg and Kamell 2008:53). Tarvitaan sinnikkyyttä uskossa (1:3-4), jatkuvaa vaellusta, jossa Jumala ja Kristus ovat aina ylimpänä elämän vaikeuksien edessä. Elämme langenneessa maailmassa, ja tässä maailmassa tapahtuu pahoja asioita hyville ihmisille. Lisäksi meidän täytyy kristittyinä kohdata vainon mahdollisuus, ja tämä on Jaakobin sekä Pietarin 1.kirjeen teema. On vain yksi tapa käsitellä tällaisia elämän ylä-ja alamäkiä, ja se on horjumaton luottamus Jumalan kaitselmukselliseen huolenpitoon.
CORNERSTONE BIBLICAL COMMENTARY
tämä ote on sovitettu Cornerstone Biblical Commentary-kirjasta. Tämä sarja tarjoaa ajan tasalla, evankelinen stipendi Vanhan ja Uuden testamentin. Jokainen osa on suunniteltu antamaan pastoreille ja kristityille johtajille eksegeettistä ja teologista tietoa Jumalan Sanan ymmärtämiseksi ja soveltamiseksi paremmin.