| kieli | ääntäminen (IPA) | ympäristö | muistiinpanot | Cornish | /ʊ/ | yleensä | arkaainen oikeinkirjoitus | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| /w/ | ennen vokaaleja | ||||||||||||||||||
| Hollanti | Flanderi Surinamese | /β/ | u | ||||||||||||||||
| /ʋ / | englanti | saksa | Standard | Kashubian | Kokborok | Kurdien | Low German | Pienempi Sorbian | Pohjois – Friisin | /v/ | |||||||||
| Polish | /v/ | ||||||||||||||||||
| Saterlandic | /v/ | ||||||||||||||||||
| ylä-Sorbian | /β/ | ||||||||||||||||||
| Walesin | /ʊ/ | yleensä | |||||||||||||||||
| /w/ | ennen vokaaleja | ||||||||||||||||||
| länsifriisi | /V/ | ennen vokaaleja | |||||||||||||||||
| /w / | vokaalien jälkeen | ||||||||||||||||||
| Wymysorys | /v/ | ||||||||||||||||||
Englanti
englanti käyttää ⟨w⟩ edustamaan / w/. On olemassa myös useita sanoja, joiden alussa on kirjallinen ⟨w⟩, joka on hiljainen useimmissa murteita ennen (lausutaan) ⟨r⟩, jäljellä käyttö Old englanti, joka ⟨w⟩ oli lausutaan: aiheuttaa, kääri, hylky, jakoavain, vihastunut, ryppyjä, jne. Tietyt Skotlantilaisenglannin murteet erottavat tämän digrafin edelleen toisistaan. Walesilaisessa lainasanassa cwm se säilyttää Kymrinkielisen ääntämyksen /ʊ/. Kirje on myös käytetty konsonanttiyhtymät: ⟨vk⟩ /ɔː/, ⟨ew⟩ /(j)uː/, ⟨ow⟩ /aʊ, oʊ/. W on englannin kielen viidestoista useimmin käytetty kirjain, jonka esiintyvyys sanoissa on noin 2,56%.
muita kieliä
Euroopassa kielet, joiden äidinkieli on w w⟩, sijaitsevat Keski-Länsi-Euroopassa Cornwallin ja Puolan välisellä vyöhykkeellä: englannin, saksan, alasaksan, Hollannin, Friisin, Kymrin, Cornwallin, Bretonin, Vallonin, Puolan, Kashubin, sorbin, Wymysorysin, Resian ja Skandinavian murteet. Saksalaiset, puolalaiset, Wymysoryt ja Kashubialaiset käyttävät sitä äänteellisessä labiodentaalisessa frikatiivissa /v/ (puolalaiset, sukua olevat Kashubilaiset ja Wymysoryt käyttävät Ł: ää /w/), ja hollantilaiset käyttävät sitä /ʋ/. Toisin kuin muissa kielissä, kirjainta käytetään Kymrissä ja Kornissa edustamaan vokaalia /u/ sekä siihen liittyvää approksimanttia konsonanttia /w/.
seuraavissa kielissä on historiallisesti käytetty ⟨w⟩/: tä kotoperäisissä sanoissa, mutta se on myöhemmin korvattu ⟨v⟩: ruotsi, suomi, tšekki, slovakki, Latvia, Liettua, Viro, valkovenäjä Łacinka. Ruotsin-ja suomenkielisissä erisnimissä saattaa edelleen olla jälkiä tästä vanhasta käytöstä. Unkarissa on säilynyt joitakin aristokraattisia sukunimiä, esimerkiksi Wesselényi.
Moderni saksan murteita yleensä vain tai Länsi-Germaaninen /w/, mutta vai onko vielä kuullut allophonically varten ⟨w⟩, erityisesti klustereiden ⟨schw⟩, ⟨zw⟩ ja ⟨qu⟩. Joissakin Baijerilaisissa murteissa on säilynyt ”kevyt” alkuosa, kuten wuozissa (Standardisaksan weiß ’tietää’). Klassista latinaa kuullaan eteläsaksalaisessa tervehdyksessä Servus (’hei ’tai’hyvästi’).
hollanti, ⟨w⟩ tuli labiodental approximant /ʋ/ (lukuun ottamatta sanoja -⟨eeuw⟩, jotka ovat /eːß/ tai muita diftongeja sisältävät -⟨uw -⟩). Monilla hollanninkielisillä alueilla, kuten Flanderissa ja Surinamessa, käytetään /β/ – ääntämystä kaikkina aikoina.
suomen kielessä ⟨w⟩ nähdään of v⟩: n muunnoksena eikä erillisenä kirjaimena. Se on kuitenkin tunnustettu ja säilytetty joidenkin vanhojen nimien kirjoitusasussa, mikä heijastaa aikaisempaa saksalaista kirjoitusasustandardia, sekä joissakin nykyaikaisissa lainasanoissa. Kaikissa tapauksissa se äännetään / ʋ/.
Tanskan, Norjan ja Ruotsin kielissä ⟨w⟩ on nimenä tupla-V eikä tupla-u. näissä kielissä kirjain esiintyy vain vanhoissa nimissä, lainasanoissa ja vierassanoissa. (Vierassanat erotetaan lainasanoista siten, että niiden integraatio kielessä on huomattavasti vähäisempää.) Se äännetään yleensä / v/, mutta joissakin englanninkielisissä sanoissa se voidaan lausua/w/. Kirjain otettiin virallisesti käyttöön Tanskan ja Ruotsin aakkosiin jo vuosina 1980 ja 2006, vaikka se oli ollut käytössä paljon kauemmin. Se oli tunnustettu nykynorjan käsityksestä lähtien, varhaisimmat viralliset ortografiasäännöt vuodelta 1907. ⟨W⟩ oli aiemmin nähnyt variantti ⟨v⟩ ja ⟨w⟩ kirjeen (double-v) on edelleen yleisesti korvattu ⟨v⟩ puheessa (esim. WC-lausutaan kuten VC, www kuin VVV, JOTKA VHO, jne.) Kaksi kirjainta lajiteltiin samanarvoisiksi ennen kuin ⟨w⟩ virallisesti tunnustettiin, ja tätä käytäntöä suositellaan edelleen nimien lajittelussa Ruotsissa. Nykylangissa jotkut äidinkielenään puhuvat saattavat lausua ⟨w⟩ lähemmin lainasanan alkuperää kuin virallista /v/ ääntämistä.
useissa Ruotsin ja Tanskan murteissa äännettä käytetään kuitenkin. Tanskassa erityisesti Jyllannissa, jossa pohjoinen puoli käyttää sitä laajasti perinteisellä murteella, ja useissa paikoissa Ruotsissa. Sitä käytetään eteläruotsissa esimerkiksi Hallandissa, jossa perinteisesti käytetään sanoja ”wesp” (wisp) ja ”wann” (vesi). Pohjois-ja Länsi-Ruotsissa on myös murteita, joilla on /w/. Hyvä esimerkki on Elfdalian kieli, joka on yksi monista murteista, joissa vanha Norjalainen ero v: n (/w/) ja f: n (/v/ tai /f/) välillä on säilynyt. Näin ”warg ”vanhasta Norse” vargr”, mutta” åvå ”vanhasta Norse”hafa”.
useimpien modernien romaanisten kielten aakkostoissa (lukuun ottamatta kaukana pohjoisranskaa ja Vallonia) ⟨w⟩ käytetään enimmäkseen Vieraissa nimissä ja äskettäin lainatuissa sanoissa (le week-end, il watt, el kiwi). Digrafia ⟨ou⟩ käytetään/ w / – kirjaimesta Ranskan alkuperäisissä sanoissa; ⟨oi⟩ on/ wa /tai/wɑ/. Espanjan, Italian ja Portugalin kielissä /u/: n ei-syllabinen muunnos kirjoitetaan ⟨u⟩.
japanin kielessä käytetään ”w”, äännettynä/ daburu/, ideogrammina, joka tarkoittaa ”tuplaa”. Se on myös lyhyt muoto naurua tarkoittavasta Internet-slangisanasta ”www”, joka on johdettu sanasta warau (笑 anatan, joka tarkoittaa ”nauraa”). Tämän slangin variaatioita ovat kusa (草, joka tarkoittaa ”ruohoa”), jotka ovat saaneet alkunsa siitä, kuinka toistuvat” www ” – esiintymät näyttävät ruohonkorsilta.
italian kielessä ⟨w⟩ – kirjainta ei pidetä osana tavanomaista italialaista kirjaimistoa, mutta merkkiä käytetään usein Viva-kirjaimen (hooray for…), yleensä muodossa, jossa Vs: n haarat risteytyvät keskellä, ainakin käsialalla (itse asiassa sitä voitaisiin pitää monogrammina). Sama ylösalaisin kirjoitettu symboli osoittaa abbasson (alas…).
Kokborokin kielessä ⟨w⟩ edustaa avointa keskiselkää pyöristettyä vokaalia/ɔ/.
Vietnamissa ⟨W⟩ on nimeltään vê đúp, joka tulee Ranskan kaksoisvéstä. Se ei kuulu tavanomaiseen vietnamilaiseen kirjaimistoon, mutta sitä käytetään usein qu – kielen korvikkeena kirjallisessa murteessa ja hyvin vapaamuotoisessa kirjoituksessa. Sitä käytetään myös yleisesti ưn lyhentämiseen virallisissa asiakirjoissa, esimerkiksi Trung Ương lyhennetään TW: ksi myös virallisissa asiakirjoissa ja asiakirjan ID-numero
”W” on nykyisen filippiiniläisen aakkoston 24.kirjain ja sen englanninkielinen nimi. Vanhassa filippiiniläisessä aakkostossa, Abakadassa, se oli kuitenkin 19. kirjain ja sillä oli nimi ”wah”.
Washossa pienaakkonen ⟨w⟩ edustaa tyypillistä/ w / -äännettä, kun taas suuraakkonen ⟨W⟩ edustaa äänetöntä w-äännettä, kuten ero englantilaiseen säähän ja siihen, onko eroa niillä, jotka säilyttävät eron.
presidentti Tokajevin vuonna 2020 tekemän muutoksen mukaan W on valinnut kyrillisen У: n korvaajaksi ja edustaa yhtä kazakstanilaista ääntämystä:, kazakstanilaista ääntämystä: ja / tai kazakstanilaista ääntämystä:.
muissa järjestelmissä
Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa ⟨w⟩ käytetään äänteistä labiaalivelaarista approksimanttia.