Abraxas

Abraxas on mystinen, todennäköisesti gnostilaista tai Kabbalistista alkuperää oleva sana, joka välittää gematriaalisesti luvun 365 ja liittyy auringon kiertoon. Sana yhdistetään myös korkeimpaan Gnostilaiseen jumaluuteen ja siitä tuli lopulta okkultismissa demonin nimi.

etymologia

sana Abraxas (tai Abrasax tai Abracax) oli kaiverrettu tiettyihin kiviin, joita kutsuttiin sillä perusteella Abraxas-kiviksi, joita käytettiin amuletteina tai taikakaluina (sana saattaa olla sukua sanalle Abrakadabra) . Sanan alkuperäinen kirjoitusasu kivissä nähtynä oli Abrasax (Αβρασαξ). Nykyään nähty kirjoitusasu on todennäköisesti peräisin siitä, että Latinalaisessa translitteroinnissa kreikkalaisten kirjainten Sigma ja Xi välillä on tehty sekaannus.

kuvaus

Abraxas kuvataan lihavatsaiseksi hahmoksi, jolla on leijonan pää tai kukko, joskus kruunattuna, lohikäärmeen häntä ja käärmeitä jalkojen sijaan. Hän kantaa myös ruoskaa kädessään.

historia

antiikin

antiikin mytologit sijoittivat Abraxaksen egyptiläisten jumalten joukkoon. Abraxas oli myös persialainen auringonjumala, ja Syyriassa hän oli muoto IAO: sta (aspekti eli nimi Yahveh: lle, Jahvelle tai Jehovalle). Sanotaan, että nimi luotiin korvaamaan Korkeimman Olennon nimeämätön nimi.

Gnose

Abraxas tunnetaan gnostilaisten isän Simon Maguksen ja 100-luvun alun gnostilaisen opettajan Basilideen gnostilaisten kirjoituksista. Gnostilaiset, 2. vuosisadan lahko, väittivät Abraxasta ylijumalakseen ja sanoivat, että Jeesus Kristus oli vain hänen maan päälle lähettämänsä aave. He uskoivat, että hänen nimensä sisälsi suuria mysteerejä, sillä se koostui seitsemästä kreikkalaisesta kirjaimesta, jotka muodostivat luvun 365, joka on myös päivien lukumäärä vuodessa. Abraxasilla oli heidän mielestään komennossaan 365 Jumalaa, joille he antoivat nimen 365 hyvettä, yksi kutakin päivää kohti.Sen jälkeen puhkesi harhaoppinen Basilides. Hän vakuuttaa, että on olemassa korkein jumaluus, nimeltään Abraxas, jonka toimesta luotiin mieli, jota kreikaksi hän kutsuu Nousiksi; että sieltä syntyi sana; että hänestä ilmestyi kaitselmus, hyve ja viisaus; että näistä tehtiin myöhemmin ruhtinaskuntia, voimia ja enkeleitä; että seurasi äärettömiä kiistakysymyksiä ja enkelikulkueita; että näiden enkelien kautta muodostettiin 365 taivasta ja maailma Abraxaksen kunniaksi, jonka nimi, jos se lasketaan, on itsessään tämä luku. Mutta viimeisten enkelien joukkoon, jotka tämän maailman ovat tehneet, hän asettaa viimeisimpien juutalaisten Jumalan, se on lain ja profeettain Jumalan, jonka hän kieltää jumalaksi, mutta vakuuttaa enkeliksi. Hän sanoo, että hänelle oli annettu Aabrahamin siemen, ja niin hän siirsi israelilaiset Egyptin maasta Kanaanin maahan; hän vahvisti hänen olevan levottomampi kuin muut enkelit ja antoi sen tähden yllyttää kapinoita ja sotia ja vuodattaa ihmisverta. Ja Kristus vakuuttaa, ettei hän ollut tämän maailman tekijän lähettämä, vaan edellä mainitun Abraxaan lähettämä ja että hän oli tullut harhakuvitelmassa ja ollut vailla lihan ainesta, ettei hän kärsinyt juutalaisten keskuudessa, vaan että Simon ristiinnaulittiin hänen sijaansa.ja taas ei saa olla uskomista siihen, joka ristiinnaulittiin, ettei tunnustettaisi uskoneensa Simoniin. Marttyyrikuolemia ei hänen mukaansa pidä sietää. Hän kyseenalaistaa ankarasti lihan ylösnousemuksen ja vakuuttaa, ettei pelastusta ole luvattu ruumiille.(Tertullianus: Liite)

Abrasax edusti 365 Aeonia eli emanaatiota ensimmäisestä syystä, ja Pantheuksena eli Kaikkijumalana hän esiintyy amuleteissa kukon (Phoebus) tai leijonan (Ra tai Mithras) Pää, ihmisen ruumis ja hänen jalkansa ovat käärmeitä, jotka päättyvät skorpioneihin, Agathodaimonin tyyppeihin. Oikeassa kädessään hän tarttuu nuijaan eli huiluun ja vasemmassa on pyöreä tai soikea kilpi.(E. A. Wallis Budgen amuletit ja talismaanit)

Okkultismi

muut okkultistit, lähinnä demonologit, pitivät Abraxasia demonina, joka muistutti ulkonäöltään samannimistä gnostilaista Jumalaa. Oli hyvin yleistä, että kristityt kirjoittajat vähensivät pakanauskontojen ja kerettiläisten kulttien jumalia ja jumalattaria demonien asemaan. Itse asiassa harhaoppisten uskontojen jumaluudet olivat kristittyjen demonien pääasiallinen lähde.Jumala tietyissä aasialaisissa teogonioissa. Hänen nimestään on johdettu taikasana Abrakadabra. Amuleteissa hänet esitetään niin, että hänellä on kullin Pää, Lohikäärmeen jalat ja ruoska kädessään. Demonologit ovat tehneet hänestä demonin, jolla on kuninkaan pää ja käärmeet jaloissaan. Egyptiläiset Basilides, toisen vuosisadan harhaoppiset, pitivät häntä ylimpänä Jumalanaan. Huomatessaan, että hänen nimessään olevat seitsemän kreikkalaista kirjettä olivat yhteensä 365 eli päivien lukumäärä vuodessa, he asettivat hänen käskyynsä useita henkiä, jotka johtivat 365 taivasta ja joille he antoivat 365 hyvettä, yhden kullekin päivälle. Basilides sanoi myös, että Jeesus Kristus, Pelastajamme, oli vain hyväntahtoinen Henki, jonka Abrasax lähetti maan päälle. He poikkesivat johtajansa opista.”(Collin de Plancy, ’Dictionnaire Infernal’, 1863)

Jung

Carl Jung kuvasi kolmivaiheisen kehityksen ihmisen jumalakäsityksessä. Ensimmäinen vaihe oli, että Jumala näyttää erilaistumattomalta. Toinen vaihe on hyväntahtoisen Herran ja pahan Paholaisen hahmottaminen, jossa kumpikin erotetaan siihen pisteeseen, jossa paholainen lopulta karkotetaan. Viimeinen vaihe on Herran Ja Paholaisen yhdentyminen. Seitsemässä kuolleille pitämässään saarnassa hän sanoo:Abraxas on se jumala, jota on vaikea tuntea. Hänen voimansa on kaikkein suurin, koska ihminen ei havaitse sitä. Ihminen näkee auringon summum bonuumin (ylin hyvä) ja myös paholaisen infinum Malumin (loputon paha), mutta Abraxasta hän ei näe, sillä hän on itse määrittelemätön elämä, joka on sekä hyvän että pahan Äiti. on todella kauhea… aurinko ja myös ikuisesti Ammottava tyhjyyden kuilu…upea kuin leijona juuri sillä hetkellä, kun se iskee saaliinsa maahan. Hänen kauneutensa on kuin kevätaamun kauneus… Hän on manalan hirviö… Hän on päivän kirkas valo ja hulluuden syvin yö… Hän on mahtavin ilmeinen olento, ja hänessä luomakunta pelästyy itseään…”Carl Jung, siteerattu Stuart Holroydin teoksessa the Elements of Gnostilaisuus) on… tuhatpankkinen juoni, siivekkäiden käärmeiden solmu… varhaisimman alun Hermafrodiitti… Herra rupikonnia ja sammakoita, jotka elävät vedessä… runsaus, joka etsii yhteyttä tyhjyyteen.”Carl Jung, lainattu Gnostilaisessa Jung-teoksessa, toim. Robert Segal)