sana de-us on jumaluuden ja sitä kautta deismin, pandeismin ja polydeismin juuret, jotka kaikki ovat teorioita, joissa mikä tahansa jumalallinen hahmo puuttuu puuttumaan ihmisten asioihin. Tämä erikoinen seikka juontaa juurensa sanan ” deismi ”käytöstä 1600-ja 1700-luvuilla vastakohtana vallitsevalle” teismille”, uskolle aktiivisesti väliintulevaan Jumalaan:
Uusi järjen uskonto tunnettaisiin Deisminä. Siinä ei ollut aikaa mystiikan ja mytologian mielikuvituksellisille aloille. Se käänsi selkänsä ilmestysmyytille ja sellaisille perinteisille ”mysteereille” kuin Kolminaisuudelle, jotka olivat niin kauan pitäneet ihmisiä taikauskon vallassa. Sen sijaan se julisti uskollisuutta persoonattomalle ”Deukselle”.
näiden teorioiden seuraajat ja satunnaisesti panteismin seuraajat saattavat joskus viitata Jumalaan nimellä ”Deus” tai ”The Deus” tehdäkseen selväksi, ettei käsiteltävänä oleva entiteetti ole teistinen ”Jumala”. Arthur C. Clarke poimii tämän käytön romaanissaan 3001: The Final Odyssey. William Blake sanoi Deisteistä, että he palvovat ”pakanoiden Deusta, tämän maailman Jumalaa, & jumalatarta luonto, mysteeri, suuri Babylon, Druidilohikäärme & piilotettu portto”.
Kartesiolaisessa filosofiassa fraasia deus deceptor käytetään joskus käsittelemään pahan Jumalan mahdollisuutta, joka pyrkii pettämään meidät. Tämä merkki liittyy skeptinen argumentti siitä, kuinka paljon voimme todella tietää, jos paha demoni yrittivät estää tietomme. Toinen on Deus otiosus (”joutilas Jumala”), joka on luojajumala, joka suurelta osin vetäytyy maailmasta eikä enää osallistu sen päivittäiseen toimintaan. Samantapainen käsite on Tuomas Akvinolaisen deus absconditus (”kätketty Jumala”). Molemmat viittaavat jumaluuteen, jonka olemassaolosta ihmiset eivät ole helposti selvillä sen enempää mietiskelyn kuin jumalallisten tekojenkaan tutkimisenkaan kautta. Deus otiosuksen käsite viittaa usein Jumalaan, joka on uupunut tähän maailmaan sekaantumisesta ja jonka tilalle on tullut nuorempia, aktiivisempia jumalia, kun taas deus absconditus ehdottaa Jumalaa, joka on tietoisesti jättänyt tämän maailman piiloutuakseen muualle.