sisällissodan aikana nuori Robert Todd Lincoln (vas.) matkusti junalla New Yorkista Washingtoniin Harvardin opintojensa tauolla. Hän hyppäsi ulos junasta pysähdyksen aikana Jersey Cityssä, mutta huomasi olevansa erittäin ruuhkaisella laiturilla. Ollakseni kohtelias Lincoln astui takaisin odottamaan vuoroaan kävellä asemalaiturin yli selkä painautuneena yhteen junan vaunuista.
tilanne vaikutti luultavasti riittävän harmittomalta, kunnes juna lähti liikkeelle, mikä piiskasi Lincolnia ympäriinsä ja pudotti hänet laiturin ja junan väliseen tilaan, joka oli uskomattoman vaarallinen paikka olla.
Lincoln olisi luultavasti ollut kuollut, jos tuntematon ei olisi kiskonut häntä ulos kolosta kauluksellaan. Se muukalainen? Ei kukaan muu kuin Edwin Booth, yksi 1800-luvun kuuluisimmista näyttelijöistä ja lopulta Lincolnin salamurhaajan John Wilkes Boothin veli.
Lincoln tunnisti heti kuuluisan näyttelijättären—tämä oli vähän kuin jos George Clooney vetäisi sinut tänään palavasta autosta—ja kiitti tätä vuolaasti. Näyttelijällä ei ollut aavistustakaan, kenen hengen hän oli pelastanut, kunnes hän sai muutamaa kuukautta myöhemmin kirjeen, jossa häntä kiitettiin rohkeudesta presidentin pojan pelastamisessa.
Katso myös: Robert Todd Lincoln: Harbinger of Presidential Death