METHODS
tammikuun 1986 ja joulukuun 1997 välisenä aikana, tiedot 2500 aivoinfarktipotilaasta, jotka otettiin peräkkäin Sagrat Cor: n neurologian osastolle (acute care 350 bed hospital Barcelonassa, Espanjassa) kerättiin prospektiivisesti aivohalvausrekisteriin.13 tätä tutkimusta varten suljettiin pois potilaat, joilla oli ohimenevä iskeeminen kohtaus (n = 328), subaraknoidinen verenvuoto (n = 35) ja spontaani subduraalinen hematooma (n = 27). Tutkimuspopulaatiossa oli 2110 potilasta, joilla oli akuutti iskeeminen (n = 1840) tai verenvuototaipumus (n = 270). Aivoinfarktin alatyypit luokiteltiin Espanjan neurologian seuran Aivoverenkiertotutkimusryhmän mukaan 14, joka on samanlainen kuin National Institute of Neurological Disorders and Stroke classification15 ja ryhmämme on käyttänyt niitä aiemmissa tutkimuksissa.16-20 aivoinfarktin alatyypissä oli 553 potilasta, joilla oli aterotromboottisia infarkteja, 484 lacunar infarkteja, 468 kardioembolisia infarkteja, 248 epämääräistä infarktia, 87 epätavallista infarktia ja 270 aivoverenvuotoa. Aivoverenkierron riskitekijöiden ja lacunar-oireyhtymien määritelmät (puhdas motorinen aivohalvaus, puhdas sensorinen aivohalvaus, sensorimotorinen aivohalvaus, ataksinen hemipareesi, DCHS ja atyyppinen lacunar-oireyhtymä) olivat niitä, joita käytettiin viimeaikaisissa tutkimuksissa.18-20
tätä sairaalapohjaista prospektiivista tutkimusta varten kerättiin 570 peräkkäistä potilasta, joilla oli lacunar-oireyhtymä (sekundaarinen lacunar-aivoinfarktille, n = 484 tai ei-lacunar-aivoinfarktille, n = 86). Oli 277 potilasta, joilla oli puhdas motorinen aivohalvaus, 99 potilasta, joilla oli puhdas aistinvarainen aivohalvaus, 81 potilasta, joilla oli sensorimotorinen aivohalvaus, 23 potilasta, joilla oli ataksinen hemipareesi, 35 potilasta, joilla oli DCHS, ja 55 potilasta, joilla oli epätyypillinen lacunar-oireyhtymä. Atyyppisiä lacunar-oireyhtymiä olivat eristetty dysartria (n = 32), hemichorea-hemiballismus (N = 5), eristetty hemiataksia (N = 5); yksipuolinen (n = 2) tai molemminpuolinen (n = 3) paramediaalinen talaami-infarkti-oireyhtymä; puhdas motorinen hemipareesi, johon liittyy ohimenevä subkortiaalinen afasia n = 4); ja puhdas motorinen hemipareesi, johon liittyy ohimenevä silmätulehdus (N = 4).
potilaat, joilla oli DCHS (n = 35), täyttivät seuraavat kriteerit:9 (a) dysartria ilman dysfasiaa; b) yksipuolinen kasvojen ”keskinen” heikkous, johon liittyi ipsilateraalista kömpelyyttä esiintyen pikkuaivotyyppisenä ataksiana (dysmetria, rytmihäiriöt, dysdiadokinesia, kävely-ataksia) tai lievä tai ei lainkaan heikkoutta; ja (C) ei aistioireita tai-merkkejä. Muissa lacunar-oireyhtymissä olivat mukana kaikki potilaat, joilla oli lacunar-aivohalvaus DCHS: ää lukuun ottamatta (n = 535). Kaikki potilaat, joiden kliininen kuva ei ollut edeltävien alaryhmien mukainen (n = 1540), eivät saaneet muuta kuin lacunar-aivohalvausta.
kaikki potilaat tuotiin sairaalaan 48 tunnin kuluessa oireiden alkamisesta. Sisäänpääsyn yhteydessä kirjattiin demografiset ominaisuudet, kliinisen historian keskeiset piirteet ja neurologiset tutkimukset, rutiinilaboratoriokokeiden tulokset, rintakehän röntgenkuvaus ja kaksitoista lyijysähkökardiografiaa. Kaikilla potilailla aivojen tietokonetomografiakuvaus tehtiin ensimmäisen viikon kuluessa sairaalaan pääsystä. Negatiivisen tuloksen saaneille potilaille tehtiin sairaalassa olon aikana toinen TT tai heidät tutkittiin magneettikuvauksella. Muita tutkimuksia olivat angioMRI (51% potilaista), supra-aortan runkojen kaikudoppler (43%), valtimoiden digitaalinen vähennysangiografia (8%), B-moodin kaikukardiografia (40%) ja lannepisto (4%).
Demografiset muuttujat sisälsivät iän ja sukupuolen. Kaikki muut löydökset olivat dikotomisia, koska v: tä ei ollut. Anamnestisiin löydöksiin kuului aiempi hypertensio, diabetes, sydäninfarkti tai angina pectoris, reumaattinen sydänsairaus, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, eteisvärinä, tupakointi (>20 savuketta/vrk), alkoholin väärinkäyttö (>80 g/vrk), katkokävely, ohimenevä iskeeminen kohtaus, aiempi aivoinfarkti, hyperlipidemia, nefropatia, kirroosi tai krooninen maksasairaus, keuhkoahtaumatauti tauti, ja ikä ⩾85 vuotta. Kliinisiä muuttujia olivat oireiden äkillinen alkaminen (minuuttia), päänsärky, huimaus, kouristukset, pahoinvointi tai oksentelu, tajunnan muutokset (uneliaisuus, tokkuraisuus, tajuttomuus), raajojen heikkous (hemipareesi tai hemiplegia; Babinskin merkki ei pakollinen), aistioireet, hemianopia, afasia tai dysartria, ataksia ja kallon hermovaurio. Neuroimaging muuttujia olivat sisäinen kapseli, tyvitumakkeet, pikkuaivot, mesencephalon, pons, keskimmäinen aivovaltimon, ja basilar Valtimo. Tulosmuuttujat olivat kuolleisuus sairaalakuolleisuus, kliinisen toimintakyvyn vaikeusaste kotiutushetkellä, sydäntapahtumat (akuutti sydäninfarkti, sydämen vajaatoiminta, takyarytmia), hengitystapahtumat (keuhkoembolia, atelektaasi tai hengitystieinfektio), virtsatapahtumat, verisuonitapahtumat ja infektiokomplikaatiot.
tilastollinen analyysi
DSCH-potilaiden demografisia ominaisuuksia, kliinisiä tapahtumia ja tulosta verrattiin lacunar-oireyhtymää sairastavien ja ei-lacunar-aivohalvausta sairastavien potilaiden vastaaviin. Tehtiin Univariate – ja monimuuttujaanalyysi. Univariate-analyyseissä jatkuvia muuttujia verrattiin opiskelijan t-testiin ja kategorisia muuttujia χ2-testiin (Yatesin korjauksella tarvittaessa). Tilastollinen merkitsevyys asetettiin arvoon p<0, 05.
DCHS: n ja muiden lacunar-oireyhtymien vertailussa tutkittiin dchs: ään liittyviä muuttujia univariate-analyysissä sekä ikää (käytetään jatkuvana muuttujana, jossa on vakio odds ratio (tai) kullekin vuodelle) ja sukupuolta monilinjaisessa regressiomallissa, joka perustui väestötietoihin, riskitekijöihin, kliinisiin tietoihin, neuroimagointiin ja lopputulosmuuttujiin, yhteensä kahdeksan muuttujaa. DCHS: n ja ei-lacunar-aivohalvausten vertailussa asetettiin kaksi moninkertaista lineaarista regressiomallia. Ensimmäinen ennustemalli, jossa oli 11 muuttujaa, perustui demografisiin, verisuonten riskitekijöihin ja kliinisiin tietoihin. Toinen ennustemalli perustui demografisiin, riskitekijöihin sekä kliinisiin ja neuroimagisiin tietoihin, ja siinä oli 16 muuttujaa. Kaikissa tapauksissa dchs (koodattu poissaolo = 0, läsnä = 1) oli riippuvainen muuttuja. Merkitystasoksi asetettiin 0,15 ja toleranssiksi 0,0001. Logististen parametrien painojen estimoinnissa käytettiin suurimman todennäköisyyden menetelmää.21 tai ja 95% luottamusväli (CI) laskettiin beetakertoimien ja keskivirheiden perusteella. Hypoteesia siitä, että logistinen malli sopi aineistoon riittävästi, testattiin hyvyys-fit χ2-testillä.22 tilastollisiin analyyseihin käytettiin SPSS-PC+23-ja BMDP24-tietokoneohjelmia.