komppania, varusmiespalveluksessa pienin joukkoyksikkö, joka toimii täydellisenä hallinnollisena ja taktisena yksikkönä. Sotilaskomppania koostuu esikunnasta ja kahdesta tai useammasta joukkueesta, jotka on organisoitu ja varustettu suorittamaan komppanian operatiivisia tehtäviä. Sitä komentaa yleensä kapteeni, joka hoitaa perusvastuut kouluttamisesta, kurinpidosta ja henkilökunnan hyvinvoinnista huolehtimisesta.
keskiajan armeijoissa komppania-termillä viitattiin löyhästi Lordin tai ritarin mukana kentälle tulleisiin miehiin. Euroopan armeijoiden organisoinnin kehittyessä yksittäiset komppaniat koottiin suuremmiksi taktisiksi kokoonpanoiksi, ja lopulta niistä muodostettiin prikaatien tai rykmenttien alajaostoja. Kuningas Kustaa II Aadolf organisoi vuonna 1631 Ruotsin jalkaväen 150 miehen komppanioihin, joista kahdeksan komppaniaa rykmenttiin, mutta taktisia tarkoituksia varten hän ryhmitti ne uudelleen ”laivueiksi” ja prikaateiksi. 1700-luvulle tultaessa Preussin rykmentteihin kuului 12 komppaniaa, jotka oli järjestetty kahteen pataljoonaan. Britannian ja Yhdysvaltain varhaiset jalkaväkirykmentit koostuivat yleensä 10 komppaniasta, joissa kussakin oli noin 100 miestä. Kiväärin syrjäyttäessä musketin 1800-luvulla jalkaväkikomppaniat omaksuivat hajanaisempia taktisia kokoonpanoja ja niitä organisoitiin pataljooniksi rykmentin sisällä valvontaa varten. Kahdesta vastaavanlaisesta kokoonpanosta—tykistöpatterista ja ratsuväkijoukosta—tuli useimmissa armeijoissa komppaniaa vastaava; tykistöpatteria ja ratsuväkijoukkoa komentaa yleensä kapteeni.
ensimmäisen maailmansodan aikana kaikki armeijat kokeilivat tukiaseiden taktista käyttöä jalkaväkikomppanioissa, mutta tällaiset aseet olivat yleensä liian raskaita jalkaväkisotilaiden kannettaviksi. Vasta toisessa maailmansodassa, jolloin oli kehitetty kevyempiä konekiväärejä, kranaatinheittimiä ja panssarintorjunta-aseita, miehistönkuljetusaseista tuli normaali osa jalkaväen kiväärikomppaniaa. Yhdysvaltain armeijassa kiväärikomppanian vahvuus vuonna 1945 oli 6 upseeria ja 187 miestä, ja se koostui komppanian esikunnasta, kolmesta kolmen joukkueen kiväärijoukkueesta ja asekomppaniasta, joihin sijoitettiin kevyet, miehistönkuljetusaseet lähitukeen. Vaikka joitakin muutoksia henkilöstön ja aseiden tapahtui toisen maailmansodan jälkeen, rakenne kiväärikomppania pysyi periaatteessa sama läpi useita Yhdysvaltain armeijan uudelleenjärjestelyjä, jotka merkittävästi muuttanut kokoa, koostumusta, ja jopa nimet muuntyyppisten yksiköiden. Muiden maiden kiväärikomppaniat ovat samalla tavalla organisoituja.
nykyaikaisten armeijoiden Komppaniat vaihtelevat suuresti kooltaan ja varustukseltaan, yleensä ne on rakennettu jonkin tehtävän tai tehtävän ympärille (esim., signaalikorjaus, lääkintäambulanssi, insinöörisilta, tiedustelu-tai sotilaspoliisikomppaniat) tai aseen tai aseluokan ympärille (esim.panssarivaunu -, kivääri-tai jalkaväkikomppaniat). Yksi kaikille komppanioille yhteinen piirre on kuitenkin hallinnollinen perusyhtenäisyys, jotta ne voidaan tarpeen mukaan sulauttaa suurempiin sotilaallisiin kokoonpanoihin, kuten pataljoonaan.