Melko harvinaiset kirjaimet
Q-kirjain on harvinainen. Q oli yleinen tavallisissa sanoissa ennen vuotta 1889, jolloin sen korvaaminen K: lla oli sallittua. Vuodesta 1900 lähtien sanakirjoihin on listattu vain K-kirjaimella merkityt lomakkeet. Jotkut erisnimet säilyttivät Q: nsa huolimatta siitä, että ne vaihdettiin tavallisiin sanoihin: Qvist, Quist, Husqvarna, Quenby, Quinby, Quintus, Quirin ja Quirinus. Muita käyttökohteita ovat jotkut lainasanat, jotka säilyttivät Q: n, esimerkiksi queer, quisling, squash ja quilting; opiskelijatermit, kuten gasque ja ulkomaiset maantieteelliset nimet, kuten Qatar.
kirjain W on harvinainen. Ennen 1800-lukua W oli vaihdettavissa V: n kanssa (W oli käytössä Frakturissa, V Antiquassa). Virallisissa ortografisissa standardeissa vuodesta 1801 lähtien käytetään vain V: tä yleisissä sanoissa. Monet sukunimet säilyttivät W: nsä huolimatta siitä, että ne vaihdettiin tavallisiin sanoihin. Vieraat sanat ja nimet tuovat W: n käyttöön, erityisesti yhdistelmät Webbin kanssa (World Wide) Webille. Ruotsin lajittelu on perinteisesti ja virallisesti rinnastettu V: hen ja W: hen, jotta käyttäjien ei tarvitsisi arvata, kirjoitettiinko heidän etsimänsä sana tai nimi V: llä vai W: llä. Kaksi kirjainta yhdistettiin usein kokoamisjärjestyksessä ikään kuin ne olisivat kaikki V tai kaikki W, kunnes vuonna 2006 Svenska Akademiens ordlistan (Ruotsin akatemian Ortografinen sanakirja) 13.painos julisti muutoksen. Sanakirjassa w sai oman osionsa, ja W = V-lajittelusääntö vanheni. Tämä tarkoittaa, että ennen vuotta 2006 painetut ruotsinkieliset kirjat ryhmittelisivät indeksissä W: n V: n kanssa, ja useimmat ennen vuotta 2006 julkaistut ruotsinkieliset ohjelmistot kohtelisivat näitä kahta yhden merkin variaatioina tekstiä lajitellessaan.
z-kirjain on harvinainen, sitä käytetään nimissä ja muutamissa lainasanoissa kuten zon (vyöhyke). Z äännettiin historiallisesti /ts/. Vuoteen 1700 mennessä tämä oli sulautunut /s/: n kanssa. Tämän seurauksena Z korvattiin S: llä vuonna 1700. Z: tä käytettiin sen sijaan lainasanoissa historialliselle /z/: lle. Kirjainfrekvenssiä kuvaavan Wikipedian mukaan Z on ruotsin kielen toiseksi vähiten käytetty kirjain ennen Q: ta.
painollinen kirjain
peruskaksikymmenenkuuden kirjaimen A-Z lisäksi Ruotsin aakkosiin kuuluvat Å, Ä ja Ö lopussa. Ne ovat erillisiä kirjaimia ruotsiksi ja lajitellaan z: n jälkeen kuten yllä on esitetty. Koska ne eivät merkitse kieliopillista vaihtelua, kuten umlaut voi Saksan ortografiassa, tai erillisiä tavuja, kuten diaereesi, ei ole täysin oikein kutsua niitä umlauteiksi, vaikka englannin kielestä puuttuu parempi termi. Umlauted ü on tunnustettu, mutta sitä käytetään vain saksalaista alkuperää olevissa nimissä, kuten myös lainasana müsli. Sitä käsitellään muuten y: n muunnoksena ja sitä kutsutaan Saksan y: ksi. ruotsin kielessä y on vokaali ja äännetään sellaisena (/y:/ kuten yta: ssa). Muutamissa muuttumattomissa englantilaisissa lainasanoissa Y-kirjainta käytetään konsonanttiin /j / Englannin oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen, mutta se on harvinaista.
ulkomainen kirjain
vaikka se ei kuulu virallisiin aakkosiin, á on ruotsalainen (vanhanaikainen) kirjain. Syntyperäisissä ruotsinkielisissä henkilönnimissä käytetään myös ü-ja è-nimiä sekä muita.
merkkejä à (jota käytetään vain muutamissa harvinaisissa ei-integroiduissa lainasanoissa, kuten à, Ranskasta) ja é (käytetään joissakin integroiduissa lainasanoissa, kuten idé ja armé, ja joissakin sukunimissä, kuten Rosén tai Löfvén) pidetään yksinkertaisesti A: n ja E: n variantteina.
ulkomaisista nimityksistä voidaan käyttää ç, ë, í, õ ja monia muita, mutta ne muunnetaan yleensä muotoon c, e, i, o jne.
ruotsalaisilla Sanoma-ja aikakauslehdillä on tapana käyttää vain näppäimistöllä olevia kirjaimia. a, l, i, jne. ovat saatavilla Ruotsin näppäimistöt pienellä vaivalla, mutta yleensä ei æ ja ø (käytetään Tanskan ja Norjan), joten ne korvataan yleensä ae tai ä, ja ö. Uutistoimisto TT seuraa tätä käyttöä, koska osassa sanomalehdistä ei ole teknistä tukea æ: lle ja ø: lle, vaikka on suositus käyttää æ: ta ja ø: ta. Æ-kirjainta käytettiin varhaisemmissa Ruotsin kirjoitusjärjestelmissä, kun skandinaavisten kielten välillä oli yleensä enemmän samankaltaisuutta.
Ruotsin väestörekisterissä on perinteisesti käytetty vain kirjaimia A–z, å, ä, ö, ü, é, joten maahanmuuttajien, joiden nimissä on muita latinalaisia kirjaimia, diakriittiset merkit on riisuttu (ja æ/ø muutettu ä / ö: ksi), vaikka viime aikoina on ollut sallittua lisätä diakriittisyyttä.
Tanskan/Norjan ja Ruotsin aakkosten erona on se, että tanska / norja käyttää Ä: n sijasta muunnosta Æ ja ö: n sijasta muunnosta Ø. Myös näiden kolmen kirjaimen kokoamisjärjestys on erilainen: Æ, Ø, Å.
käsinkirjoitetut kaunokirjoitetut aakkoset
Ruotsin käsinkirjoitetut aakkoset
Ruotsin perinteinen käsinkirjoitettu aakkosto on sama kuin tavallinen Latinalainen kaunokirjoitettu aakkosto, mutta kirjaimet Ö ja Ä kirjoitetaan yhdistämällä pisteet kaarevalla viivalla ~, jolloin ne näyttävät Õ ja Ã. Tekstatussa käsialassa pisteet pitäisi erottaa selvästi toisistaan, mutta kirjoittajat usein korvaavat ne viivalla: Ō, Ā.