1984 lienee tunnetuin dystopiaromaani, ja sen kirjoitti mies, jonka oma elämä muuttui dystopiaksi hänen säveltäessään sitä.
vuonna 1946 George Orwell matkusti skotlantilaiseen tuttavansa taloon kirjoittamaan viimeistä kirjaansa. Hän oli sairastanut tuberkuloosia jo pitkään, vaikka on vaikea tietää, kuinka kauan tarkalleen. Hän on voinut saada tartunnan lapsena Intiassa tai matkustusvuosinaan jälkeenpäin, Orwellin sairaudesta tehdyn tutkimuksen tekijä sanoi Science Daily-sivustolla vuonna 2005 julkaistussa tiedotteessa. Mutta hänellä ei ollut vielä virallista diagnoosia.
Infectious Diseases-lehdessä julkaistu John Rossin tutkimus osoittaa, että Orwell, jonka oikea nimi oli Eric Blair, koki hirvittäviä kärsimyksiä sairautensa ja sen aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi. Nämä kokemukset saattoivat auttaa tekemään vuoden 1984 päähenkilön Winstonin kärsimyksistä realistisempia.
työstäessään romaaninsa ensimmäistä luonnosta Orwell tuli yhä sairaammaksi, Science Daily kirjoittaa. ”Kuume, painon lasku ja yöhikoilu veivät hänet sairaalaan, jossa hänelle annettiin ’luhistumishoitoa’, hoito, jonka tarkoituksena oli sulkea tuberkuloosipotilaiden rintaan muodostuvat vaaralliset ontelot.”Hän kirjoitti hoidosta, ja se on saattanut auttaa värittämään kuvauksia kidutuksesta, jota Winston kokee rakkauden ministeriössä, Ross kertoi julkaisulle.
mutta elävin kuva, jonka Ross uskoo tulleen Orwellin sairaudesta, oli Winstonin ruumis piinan ja nälkiintymisen jälkeen. ”Mutta todella pelottava asia oli hänen kehonsa kuihtuminen”, Orwell kirjoitti kirjassa. ”Kylkiluiden piippu oli yhtä kapea kuin luurangon piippu: jalat olivat kutistuneet niin, että polvet olivat paksummat kuin reidet – – selkärangan kaarevuus oli hämmästyttävää.”Kirjoittaja on hyvinkin voinut ammentaa omakohtaista kokemustaan tuberkuloosiin liittyvästä ”kuihtumisesta”.
länsimainen kirjallisuushistoria on täynnä tuberkuloosia sairastavia, ja tautia pidetään usein historiallisena, vaikka se koskettaa yhä miljoonia ihmisiä vuosittain. Orwellin 1900-luvun kokemus sairaudesta vaikutti todennäköisesti suoraan hänen kirjoittajuuteensa, mitä monet ovat luonnehtineet vuosisadan romaaniksi, kirjoittaa Robert Crum The Guardianille.
”vuoden 1984 kirjoitusta ympäröivät olosuhteet tekevät kummittelevan kerronnan, joka osaltaan selittää Orwellin dystopian ankeutta”, hän kirjoittaa. ”Tässä oli englantilainen kirjailija, epätoivoisen sairas, painiskelemassa yksin mielikuvituksensa demonien kanssa synkässä skotlantilaisessa etuvartioasemassa toisen maailmansodan lohduttomissa jälkimainingeissa.”
kirjailija oli pohtinut kirjan taustalla olevia ajatuksia jo 1930-luvulta lähtien, Crum kirjoittaa, mutta vasta sodan kokemuksen ja vaimonsa Eileen Blairin kuoleman jälkeen kirja alkoi hahmottua. Sitten hän meni syrjäiselle skotlantilaiselle saarelle kirjoittamaan sitä ystävänsä luona. Hänen adoptiopoikansa Richard, Richardin omaishoitaja ja Orwellin sisko Avril tulivat kaikki asumaan hänen luokseen.
Orwell oli kamppaillut terveyden kanssa koko elämänsä ajan, mutta Skotlannin kylmässä ja kosteassa kirjoittelustressissä hänen tilansa huononi ja huononi, ja hänellä todettiin lopulta virallisesti tuberkuloosi vuonna 1947. Diagnoosin jälkeen hän ajoi kustantajansa kehotuksesta itseään koko ajan kovempaa. Luovutettuaan kirjan kustantajalleen se julkaistiin vuoden 1949 puolivälissä. Hän kuoli 46-vuotiaana tammikuussa 1950.
vaikka valmiin vuoden 1984 proosa vaikuttaa yhtä kirkkaalta ja kylmältä kuin kirjan alkamispäivä huhtikuussa, Mccrumin mukaan kirjan voima oli peräisin kirjailijan aina horjuvan terveyden kustannuksella tehdystä pakkomielteisestä tarkistamisesta.
Ross kuitenkin väittää, että kokemus kroonisesta sairaudesta teki Orwellista ”paremman ja empaattisemman kirjailijan, sillä hänen kärsimystunteensa teki hänen kirjoittamisestaan yleismaailmallisempaa.”Ehkä se on yksi syy siihen, miksi hänen kirjansa on edelleen suosittu nykyään.