teoksessa Citizens United vs. Federal Election Commission (FEC) Yhdysvaltain korkein oikeus päätti vuonna 2010, että poliittiset menot ovat sananvapauden muoto, joka on suojattu ensimmäisen lisäyksen nojalla. Kiistelty 5-4-päätös avasi yrityksille ja liitoille käytännössä oven käyttää rajattomasti rahaa valitsemiensa poliittisten ehdokkaiden tukemiseen, kunhan ne ovat teknisesti riippumattomia itse kampanjoista.
BCRA haastoi
vuonna 2002 kongressi hyväksyi Bpartisan Campaign Reform Act-lain (BCRA), joka tunnetaan laajalti nimellä McCain-Feingold Act, sen alkuperäisten tukijoiden, Arizonan senaattorien John McCainin ja Wisconsinin Russ Feingoldin mukaan.
yhdessä keskeisistä määräyksistään, pykälässä 203, BCRA esti yhtiöitä tai ammattiliittoja käyttämästä kassaan ”vaalitiedotteita” tai radio -, TV-tai satelliittilähetyksiä, jotka viittaavat liittovaltion virkaehdokkaaseen, 60 päivän kuluessa ennen yleisiä vaaleja ja 30 päivän kuluessa esivaaleista.
HILLARY:
vuonna 2008 konservatiivinen voittoa tavoittelematon järjestö Citizens United haki Yhdysvaltain liittovaltion vaalikomissiota (FEC) vastaan kieltotuomiota Yhdysvaltain piirioikeudessa Washingtonissa estääkseen BCRA: n soveltamisen dokumenttiinsa Hillary: The Movie.
elokuva, jonka ryhmä halusi lähettää ja mainostaa ennen saman vuoden esivaaleja, kritisoi voimakkaasti New Yorkin senaattoria Hillary Clintonia, joka oli tuolloin demokraattien presidenttiehdokas.
Citizens Unitedin mukaan BCRA: n pykälä 203 rikkoi ensimmäisen lisäyksen sananvapausoikeutta sekä kasvoiltaan että sovellettuna Hillary: The Movie-elokuvaan ja muut BCRA: n säännökset rahoituksen paljastamisesta ja sponsoreiden selvästä tunnistamisesta olivat myös perustuslain vastaisia.
MCCONNELL vs. FEC
Yhdysvaltain piirioikeus päätti Citizens Unitedia vastaan kaikista syytteistä vedoten Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätökseen asiassa McConnell vs. FEC (2003), joka oli republikaanisenaattori Mitch McConnellin aiemmin nostama haaste kampanjarahoituksen sääntelystä. Tämä päätös vahvisti BCRA: n pykälän 203 perustuslaillisuuden.
Yhdysvaltain piirioikeus katsoi myös, että Hillary: elokuva oli ”express advocacy tai sen toiminnallinen vastine”, kuten toinen korkeimman oikeuden päätös edellytti, Federal Election Commission vs. Wisconsin Right to Life, Inc. (2003), koska se yritti kertoa äänestäjille, että Clinton on virkakelvoton. Tämän vuoksi oikeus päätti, että pykälää 203 ei sovellettu perustuslain vastaisesti.
U. S. Korkein oikeus suostui käsittelemään alioikeuden päätöksen uudelleen ja kuuli ensimmäiset suulliset perustelut teoksessa Citizens United vs. FEC maaliskuussa 2009. Vaikka tuomioistuin aluksi odotti tuomiota suppeammilla perusteilla, jotka liittyivät itse elokuvaan, se pyysi pian asianosaisia toimittamaan lisätietoja siitä, pitäisikö sen harkita uudelleen kahta aiempaa tuomiota, McConnell vs. FEC ja Austin vs. Michigan Chamber of Commerce (1990), kokonaan tai osittain.
CITIZENS UNITED-päätös
kun asia käsiteltiin uudelleen erityisistunnossa, korkein oikeus antoi 21.tammikuuta 2010 äänin 5-4 tuomion, joka kumosi aiemman Austinissa antamansa tuomion ja osan McConnellin tuomiosta koskien BCRA: n pykälän 203 perustuslaillisuutta.
tuomari Anthony M. Kennedyn kirjoittama enemmistön mielipide katsoi, että ensimmäinen lisäys suojelee sananvapautta, vaikka puhuja olisi yhtiö, ja poisti käytännössä rajoitukset riippumattomien poliittisten lähetysten yritysrahoitukselta.
päätuomari John Roberts ja tuomarit Antonin Scalia, Samuel Alito ja Clarence Thomas olivat Kennedyn puolella enemmistönä, kun taas tuomarit John Paul Stevens, Ruth Bader Ginsburg, Stephen Breyer ja Sonia Sotomayor olivat eri mieltä.
ovatko yritykset ihmisiä?
eriävässä mielipiteessään Stevens väitti, että perustuslain laatijat olivat pyrkineet takaamaan sananvapauden ”yksittäisille amerikkalaisille, eivät yhtiöille”, ja ilmaisi pelkonsa, että päätös ”heikentäisi vaaleilla valittujen instituutioiden koskemattomuutta koko maassa.”
tuolloin tehty Washington Post-ABC Newsin kysely osoitti, että enemmistö amerikkalaisista, sekä republikaaneista että demokraateista, vastusti korkeimman oikeuden päätöstä Citizens Unitedin tapauksessa, ja noin 72 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä, että kongressin pitäisi ryhtyä toimiin palauttaakseen joitakin rajoituksia poliittisille menoille.
vain viikko päätöksen jälkeen antamassaan State of the Union—julistuksessa presidentti Barack Obama sanoi uskovansa, että se ”avaa tulvaportit erityisille eduille—myös ulkomaisille yhtiöille-viettää rajattomasti vaaleissamme.”
puheeseen osallistuneen tuomari Aliton saattoi nähdä pudistelevan päätään ja suukottavan sanoja ”Not true.”
CITIZENS UNITED IMPACT
päätöksessään Citizens United vs. FEC korkein oikeus hyväksyi pitkäaikaisen ajatuksen, että poliittiseen kampanjaan liittyvät menot tulisi julkistaa korruption estämiseksi.
Internetin aikakaudella yleisön pitäisi tuomioistuimen mukaan helposti pystyä informoimaan itseään yritysten rahoittamasta poliittisesta mainonnasta ja tunnistamaan ”ovatko luottamushenkilöt” niin sanottujen rahallisten intressien ”taskussa”.”
käytännössä se ei kuitenkaan toiminut niin, sillä jotkut voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotka pystyivät nyt käyttämään rajattomasti summia poliittisiin kampanjoihin, vaativat verovapautta ”sosiaalihuollon” järjestöinä, joiden ei tarvinnut paljastaa lahjoittajiensa henkilöllisyyksiä.
super PACS: n nousu
asiaan liittyvässä vuoden 2010 tapauksessa SpeechNow.org vs. FEC, US.Court of Appeals for the D. C. Circuit siteerasi Citizens United-päätöstä, kun se asetti rajat sille rahamäärälle, jonka yksilöt voivat antaa järjestöille, jotka nimenomaan tukivat poliittisia ehdokkaita.
poliittisten toimintakomiteoiden maksuosuudet oli aiemmin rajoitettu 5 000 dollariin henkeä kohti vuodessa, mutta nyt kun menot olivat käytännössä rajattomat, syntyi niin sanottuja ”super PACs”, jotka vaikuttaisivat yhä enemmän paikallisiin, osavaltiollisiin ja liittovaltion poliittisiin vaaleihin.
niinä vuosina, kun korkein oikeus antoi päätöksensä asiassa Citizens United vs. FEC, näihin super PACs: iin on valunut satoja miljoonia dollareita, mikä on mahdollistanut suhteellisen pienen joukon varakkaita yksityishenkilöitä ja yrityksiä käyttää ylivoimaista vaikutusvaltaa paikallisissa, osavaltiollisissa ja liittovaltiovaaleissa.
Brennan Center for Justicen vuonna 2014 tekemän raportin mukaan super PACs: n vuoden 2010 jälkeen liittovaltion vaaleihin käyttämistä miljardista dollarista lähes 60 prosenttia tuli vain 195 yksityishenkilöltä ja heidän puolisoltaan.
Sources
Citizens United v. Federal Election Commission, Oyez (Viitattu 20.maaliskuuta 2018).
Dan Eggen,” Poll: Large majority opposes Supreme Court ’s decision on campaign financing,” Washington Post (February 17, 2010).
Gabrielle Levy, ”How Citizens United Has Changed Politics in 5 Years”, U. S. News & World Report (21.tammikuuta 2015).
Jane Mayer, Dark Money: The Hidden History of the Billionaires Behind The Rise of the Radical Right (New York: Doubleday, 2016).