National Labor Relations Board (NLRB) on Yhdysvaltain kongressin vuonna 1935 perustama itsenäinen liittovaltion virasto, joka hallinnoi National Labor Relations Act-lakia (kutsutaan myös Wagnerin laiksi). Lakia muutettiin vuonna 1947 Taft-Hartley Actilla ja vuonna 1959 Landrum-Griffin Actilla.
NLRB: n ensisijainen tehtävä on (1) päättää työntekijöiden pyynnöstä, onko työehtosopimusneuvotteluja varten olemassa sopiva palkansaajien neuvotteluyksikkö; (2) määrittää (NLRB: n järjestämillä) salaisilla vaaleilla, haluavatko liike-tai toimialan työntekijät olla ammattiliittojen edustamia, ja (3) estää tai korjata työnantajien ja ammattiliittojen sopimattomat työmarkkinakäytännöt.
Yhdysvaltain presidentin nimittämät viisi johtokunnan jäsentä ja pääneuvonantaja palvelevat eri tarkoituksia. Lautakunnan tehtävänä on työtaistelujen käsittely ja niiden ratkaiseminen kvasioikeudellisin menettelyin. NLRB: n yleinen asianajaja tutkii ja nostaa syytteitä ja valvoo myös tapauksia NLRB: n kenttätoimistoissa.
NLRB: llä ei ole itsenäistä valtaa panna määräyksiään täytäntöön, mutta se voi hakea täytäntöönpanoa Yhdysvaltain vetoomustuomioistuimen kautta. Lautakunta ei voi toimia omasta aloitteestaan, vaan kaikissa tapauksissa syyte-ja edustushakemusten on oltava työnantajien, yksityishenkilöiden tai ammattiliittojen vireille panemia. Ajan myötä NLRB: n tekemät päätökset ovat muokanneet paljon Yhdysvaltain työvoimakäytäntöjä.