pitääkö” Laki ” tänään?
kun ”laki” mainitaan Raamatussa, se palaa vanhan testamentin päiviin. Israelilaisille on annettu satoja käskyjä, mutta ilmaus ”laki” viittaa nimenomaan Raamatun viidessä ensimmäisessä kirjassa olevien säädösten kokoamiseen. Koko tälle lakikokoelmalle annettiin nimi Toora.
tämän lain totteleminen oli Jumalan kansan kunnioittavaa pelkoa herättävä velvollisuus, kun se yritti ansaita hänen suosionsa ja siunauksensa. Israelhan oli hänen erikoiskansansa, ja heidät oli sidottu yhteen juhlallisessa liitossa hänen kanssaan. Lait eivät siis ole vain joitakin heimopäällikön säätämiä sääntöjä, vaan ne olivat covenant-yhteisön lakeja. Kun lakia rikottiin, liitto rikottiin, samoin suhde Jumalaan! Siksi lailla oli niin valtava asema Israelin elämässä.
rikkoutuneen suhteen palauttamiseksi vaadittiin uhrauksia ja määrättiin rangaistuksia. Kaikki nämä uhraukset olivat kuitenkin todella riittämättömiä. He yrittivät sysätä syyllisen syylliseksi lampaan tai vuohen, joka sitten tapettiin – ikään kuin tuo syntipukki voisi todella poistaa syyllisyyden. Jumala tosin määräsi kaiken tämän, mutta voisivatko tällaiset säälittävät yritykset hyvittää asiat koskaan todella olla riittäviä? Raamatussa Jumala esitetään niin pyhänä ja oikeudenmukaisena, ettei syntiä voida sivuuttaa. Todellisuudessa Raamattu esittää synnin niin kauhistuttavana, että se ansaitsee kuoleman. Tämä on ihmisen perusolemus.
siksi Vanha testamentti katsoo eteenpäin! Jesaja 53 kuuluu ihmiskunnan kirjallisiin aarteisiin, ja sen sanoma kärsivästä Jumalan palvelijasta on uskomattoman koskettava. Kun palvelija kärsii ja kuolee, Kaikkivaltias Jumala huomaa viimein uhrinsa olevan täysi, täydellinen ja täysin riittävä. Hänen selälleen lasketaan rikkojien synti ja syyllisyys, ja hän vuodattaa elämänsä ainoassa uhrissa, joka lopulta päättää kaiken. Vihdoinkin ”lain” rangaistus on maksettu. Tämä Jesajan kärsivä palvelija on Messias, Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Uudessa testamentissa ”laki” viittaa takaisin siihen vanhaan tilanteeseen, jossa ihmiset katsoivat käskyjen tottelemisen olevan Jumalan hyväksymisen tie. Apostoli Paavali asettaa tämän usein vastakkain sen anteeksiannetun tilan kanssa, josta uskovat nyt nauttivat Jumalan armon ansiosta. Paavali tekee mielellään tämän vastakohdan mahdottomalle tilanteelle, jossa yritetään anastaa anteeksiantoa, ja uudelle tilanteelle, jossa anteeksianto tapahtuu pelkällä armolla Kristuksen uhrin vuoksi.
saattaa näyttää siltä, että apostoli Paavali halventaa lakia asettaessaan sen evankeliumin hyvän uutisen vastakohdaksi. Mutta hän on nopea kieltämään tämän! Emme edes tietäisi eroa hyvän ja pahan välillä, hän sanoo, ilman että laki kertoo, mitä pitää tehdä ja mitä ei. Mutta ennen kaikkea Paavali haluaa tehdä selväksi, että Jumalan rakkaus täyttää lain. Laki kertoo meille, millaista elämää rakkautemme Jumalaan ja lähimmäiseemme vaatisi.
joten ei ole mitään keinoa, että meidän pitäisi haluta jatkaa syntiä ja lain pöyhkeilyä, vain jotta voimme olla enemmän armon vastaanottajia! Pitäisikö meidän yhä pitää ”Laki” tänään? Ilmeisesti kaikki nuo uhreja koskevat lait on täytetty Kristuksen ainoassa ja täydellisessä uhrissa. Kaikki Israelin maata, ruokaa ja rituaaleja koskevat kymmenet lait eivät koske meitäkään. Eikä minkään lakikokoelman pitäminen voi antaa meille ikuista elämää.
mutta me emme vain hylkää Jumalan käskyjä ja muutu laittomaksi jengiksi. Meillä on itse asiassa suuri vaikutin totella Jumalaa. Tämä vaikutin johtuu siitä, että jokainen uskova on uusi persoona Kristuksessa. Siksi hän rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään. Jumalan ajaton laki on kirjoitettu sydämiimme nyt ja tottelevaisuus on iloinen seikkailumme. Tottelemattomuus Jumalaa kohtaan on kurja epäonnistumisemme. Tällainen käytöstapa, tämä uuden elämämme laki, löytyy yhä Raamatun sivuilta.
Uuden testamentin heprealaiskirje on kultakaivos, jossa verrataan ”lain” alaista vanhaa elämää uuteen elämään, jota elämme Jumalan anteeksiantavan armon mukaan. Tässä muutamia jakeita vain yhdestä luvusta (10: 11-12, 16-18): ”vanhan liiton mukaan pappi seisoo alttarin edessä päivästä toiseen uhraten uhreja, jotka eivät voi koskaan ottaa pois syntejä. Mutta meidän ylimmäinen pappimme uhrasi itsensä Jumalalle yhdeksi uhriksi syntien edestä, hyväksi kaikiksi ajoiksi. Tämä on se uusi liitto, jonka minä teen kansani kanssa sinä päivänä, sanoo Herra. Laitan lakini heidän sydämiinsä, jotta he ymmärtävät ne, ja kirjoitan ne heidän mieleensä, jotta he tottelevat niitä.’Sitten hän lisää:’ en enää koskaan muista heidän syntejään ja laittomia tekojaan.'”(New Living Translation)
Jumalan uutena luomuksena me itse asiassa haluamme totella hänen lakiaan – emme siksi, että se antaa meille mitään, vaan siksi, että rakastamme Häntä. Me sanomme yhä psalmistan kanssa hänen iättömissä sanoissaan: ”minä tahdon tehdä sinun tahtosi, minun Jumalani; sinun lakisi on minun sydämessäni.”(Psalmi 40:8)